Ylläripylläri - tai sitten ei

Välikiertoonhan tässä sitten jouduttiin. Vuoto ei alkanut Teroluteillakaan, joten aloitin ohjeiden mukaisesti Femostonin viime viikon torstaina. Ja ei, en valitettavasti ollut raskaanakaan, testattu on. Mieli on aika maassa (taas vaihteeksi), sillä välikierron jälkeen hoidot pääsevät jatkumaan vasta maaliskuun loppupuolella. Tuntuu siltä, että tässähän se kevät sitten kohta on jo mennytkin. Mitä kauemmin tätä lapsettomuutta, hoitoja ja vastoinkäymistä toisensa perään jatkuu, sen rankemmaksi tämä käy. Olen oikeasti positiivinen ihminen ja monista vaikeista kokemuksista selvinnyt, mutta nyt tuntuu että positiivisuus vaan valuu virtana pois.

Lisäksi hämmentää todella paljon, että mitäköhän tuolla kropassa tällä hetkellä tapahtuu? Mitä niille kolmelle kasvamaan lähteneelle follikkelille on käynyt - vai onko käynyt mitään? Juttelin tänään eläinlääkiksessä opiskelevan kaverini kanssa, ja hän sanoi että ainakin eläimillä vaihtoehtoja on kolme: follikkeli ovuloituu, surkastuu tai muuttuu kystaksi. Tuota kysta-vaihtoehtoa en ollut tullut edes ajatelleeksi, vaikka tiedänkin niiden olevan yleisiä komplikaatioita lapsettomuushoidoissa. Jos tästä vielä sellaisenkin nappaan, niin en kyllä jaksa enää.

Olen ollut jostain syystä ihan suunnattoman väsynyt eilen ja vielä tänäänkin. Onneksi enää huomenna on töitä, ja sitten lähdemme mieheni kanssa hänen vanhempiensa luokse rentoutumaan ja ulkoilemaan (jos ei palelluta pystyyn, heh!). Nautin niin paljon tuosta kunnon talvesta, auringonpaisteesta puhumattakaan. Kevättä kohden onneksi jo mennään.

Ihania pakkaspäiviä kaikille!