Kuulumisia äitipolilta ja noin muutenkin


Tänään pääsin taas moikkaamaan pikkuisia, kun kävin äitipolilla kontrollikäynnillä. Viime käynnistä eli rakenneultrasta olikin vierähtänyt jo kuukausi. Aina se vähän jännittää omaa aikaa odotellessa, että mitenköhän pienet ovat kasvaneet ja onko kaikki muuten hyvin.

Kaikista saatiin mitat otettua oikein onnistuneesti, ja sen perusteella tehtiin painoarviot. A-vauva oli tällä kertaa pienin, 534 grammaa. B-poika oli 573 ja C-tyttö 581 grammaa. Kaikki vastasivat oikein hyvin viikkoja. Hauskaa sinällään, että rakenneultrassa A:lle saatiin isoin painoarvio. Selkeästi kukin ottaa kasvuspurttia aina omaan tahtiinsa, eikä kukaan ole tähän mennessä selvästi erottunut joukosta kasvun suhteen. Olen niin onnellinen, että kaikki ovat kasvaneet edelleen hyvin ja tasaisesti!

Seuraava käynti on noin kolmen viikon päästä, eli kontrollit tiivistyvät nyt hitusen. Kohdunkaulan tilanne oli erinomainen, eli senkään suhteen ei tarvitse huolta kantaa. Viime viikkoina vatsan kovettumista on alkanut tulla yhä enemmän, ja jäinkin tämän takia sairaslomalle jo viime viikon perjantaina. Minulla oli sitä edeltävänä päivänä ollut pitkä ja tiivis työpäivä, jonka jälkeen vatsa kovettui ja olo tuntui tosi epämiellyttävältä. Tiedän, että kyse on harjoitussupistuksista, mutta silti säikähdin, että ne tekevät kohdunkaulalle jotain. Vatsa oli kova vielä yölläkin ja olo tukala, joten menin aamulla käymään päivystyksessä tarkistuttamassa tilanteen. Kaikki oli onneksi kunnossa, mutta lääkäri määräsi sairaslomaa jo tuosta päivästä (rv22 +1) alkaen.

Suoraan sanottuna sain työt purkkiin  kuitenkin vasta tämän viikon keskiviikkona. Omatuntoni ja työmoraalini ei antanut periksi jättää asioita levälleen ja muiden hoidettavaksi. Nyt olo on helpottunut ja paljon kevyempi, kun töistä ei tarvitse enää murehtia ja voin keskittyä kaikkein tärkeimpään. Henkisesti työssä jaksamisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta pitkään istuminen on selvästi myrkkyä minulle ja vatsalleni.

Nyt on edessä toivottavasti vielä 11 tai 12 viikkoa, kunnes pienokaiset saapuvat tähän maailmaan. En edes uskalla kuvitella, kuinka mammuttimaiselta oloni muutamien viikkojen päästä tuntuu! Vatsaa kasvaa tasaisesti yläkäyrän yläpuolella, ja nyt näytän mitä suurimmalla todennäköisyydellä samalta kuin mitä olisin yksösraskaudessa viimeisilläni.

Kolmosraskauden poikkeuksellisuuden, sen tuomien riskien ja tulevan keskosuuden vuoksi koen epävarmuutta loppuraskauden sujumisesta ja siitä, miten pitkälle raskaus etenee. Monta mutkaa voi tulla matkaan, mutta mieltäni huojentaa tietää, että tässä vaiheessa otetaan jo aktiivinen hoitolinja. Eli jos synnytys käynnistyisi, vauvat yritettäisiin pelastaa. Toki he olisivat aivan pienenpieniä pikkukeskosia, mutta eloonjäämismahdollisuudet kasvavat päivä päivältä. Siellä he koko ajan kasvavat ja voimistuvat, veli ja sen siskot 💗

Kommentit

  1. Hienoa että kaikki on edelleen hyvin! Toivottavasti ehdit rentoutua nyt sairasloman aikana :) Itse odotan kuin kuuta nousevaa että saa sanoa opinnoille hetkeksi hyvästit... Mutta eii, juuri ilmottauduin maaliskuussa alkaville kursseille...

    Toivotaan että pienet viihtyvät asemissaan vielä pitkään :) Laita ihmeessä masukuvaa jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  2. Olo on ainakin ollut nyt paljon parempi ja harkkasupparit vähentyneet huomattavasti. Tavallaan koen olevani vähän ”etuoikeutettu”, kun saan jo nyt lepäillä ja kerätä voimia, mutta onhan sille selvät syynsä. Sä meinasit sitten tiristää opintoja viimeiseen asti 😄

    Masukuvaa on varmasti tulossa! 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit