Pahimmasta selvitty

Tuntuu, että pahimmasta henkisestä ja fyysisestä tuskasta alkaa olla selvitty. En (luojan kiitos) joutunut kaavintaan, vaan toisella kerralla lääkkeet tehosivat ja kohtu alkoi tyhjentyä hyvin. Otin lääkkeet lauantai-iltana, ja jo parin tunnin päästä olo olikin melkoisen karmea. Vatsa meni sekaisin ja turposi, oli paha ja oksettava olo. Puolenyön aikaan heräsin kunnon menkkakramppeihin, mutta otin heti Panacodia ja loppuyön nukuinkin kuin tukki. Peruutin kaavinta-ajan sitä edeltävänä päivänä, mutta jouduin kuitenkin menemään vielä kontrolliin tarkistuttamaan kohdun tyhjenemisen. Toisaalta hyvä näin, eipähän nyt tarvitse miettiä seuraavien viikkojen aikana, että onko sinne sittenkin jäänyt jotain. Kaikki oli kontrollissa ok, ja kohdussa näkyi enää vähän verta.

Muutaman päivän ajan vuoto oli runsaampaa, nyt se on jo niukentunut tiputteluksi. Usean päivän ajan oli ihan tyypillisiä menkkakipuja, välillä aika voimakkaanakin. Henkisestikin olen pärjännyt suhteellisen ihmeellisen hyvin, olihan tämä nyt jo "ennestään" tuttua, vaikkei se menetystä ja kokemuksen karmeutta miksikään muuta. Ystävät ovat edelleen olleet kovasti tukena. Ja mies tietysti omalla tavallaan.

Voi olla, että blogi hiljenee kesän ajaksi. Joko kokonaan tai osittain, sen näyttää aika. Tällä hetkellä olisi parempi vain jättää nämä lapsettomuusasiat taka-alalle, kun nyt hoidoista tulee joka tapauksessa taukoa heinäkuun loppuun saakka. Odotan nyt kolmisen viikkoa ennen raskaustestin tekemistä, joka silloin toivottavasti näyttää negatiivista. Sitten aloitan lääkkeellisen välikierron Femostonilla, ja laatan loputtua ja vuodon alettua ilmoittaudun taas hoitoon. Toivon, että pääsemme jatkamaan hoitoa ollessani vielä lomalla, se kuormittaisi niin paljon vähemmän.

Tällä hetkellä muiden lapsettomuusblogien lukeminen tuntuu vaikealta, sillä ne herättävät minussa niin vahvoja tunteita ja jotenkin vain muistuttavat omista kokemuksista. Taitaa olla paras suunnata ajatukset muualle, nauttia kesästä ja kerätä voimia tulevaa varten. Tulevaisuus ahdistaa, sillä näin rankkoja asioita ei enää enempää jaksaisi. Mutta yrittämättäkään emme sitä lasta ikinä saa, näin se vain meidän kohdallamme on.

Palaillaan taas jossain kohtaa, ihanaa kesää kaikille! 💜