Miten sitä jaksaa odottaa?

Nyt on ensimmäinen yritys takanapäin ja menossa mahdollisesti dpo 3. Varmaksihan en voi tietää, onko ovulaatio taatusti tapahtunut, ja jos on niin milloin tarkalleen. Mikäli Ovitrelle toimi kuten pitikin, ovulaatio olisi tapahtunut tiistaina. Silloin oli kyllä niin omituisia tuntemuksia vatsassa, että tämä voisi hyvin pitää paikkansa.

Hieman harmittaa, kun tukilääkityksenä pitää käyttää noita lugeja. Ne kun aiheuttavat tunnetusti samankaltaisia sivuvaikutuksia/oireita kuin raskautuminenkin, niin ei oikein voi päätellä mitään omista tuntemuksistaankaan. Nännit ovat hellänä ja eilen illalla lääkkeenlaiton jälkeen tunsin vatsassa kovia vihlaisuja. Yöllä heräsin siihen, että olin ihan jäässä, vaikka meillä on lämpimät untuvapeitot :D

Toisaalta tuntuu, että olisihan se suoranainen ihme, jos heti ensimmäisestä hoidosta olisi tuloksena plussa. Päässä kaikuvat lääkärin sanat: "älä sitten pety, jos ei heti ensimmäisestä kerrasta tärppää". Siis ihan oikeasti, miten sitä voisi olla pettymättä?? Ihan kuin pitäisi olla joku tunteeton robotti, jolle on ihan sama miten tässä käy. Ei noilla lääkäreillä ihan aina raksuta, kun noita kommenttejaan laukovat.

Pitää nyt vain yrittää keksiä muuta tekemistä ja ajateltavaa, liika asioiden pohtiminen ja analysoiminen vain lietsoo jännitystä. Raskaustestiä on turha tehdä vielä puoleentoista viikkoon. (Raskautumista) odottavan aika on totisesti pitkä.