Testipäivä

Tänään oli virallinen testipäivä, ja negaahan se näytti. Olo on luonnollisesti pettynyt. Olin koko viikonlopun flunssassa, enkä varmuuden vuoksi halunnut ottaa mitään lääkkeitä. Kärvistelin sitten kurjassa olossa läpi viikonlopun ihan turhaan. Katsoimme miehen kanssa myös elokuvan, jossa yksi päähenkilöistä oli vahingossa tullut raskaaksi yhden yön suhteesta ja synnytti elokuvassa lapsen ennenaikaisena. Meistä kumpikaan ei tiennyt, että elokuvaan liittyy tällaisia asioita, ja minusta tuntui kuin veistä olisi väännetty haavassa tätä katsoessani. Viikonlopun tunnelmat eivät siis olleet siitä positiivisimmasta päästä, tästä aamusta puhumattakaan. Itkuhan siinä tuli negatiivista tulosta tuijotellessa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun meille on hoidoissa ollessamme käynyt näin. Kahdella aiemmista kerroista, kun olemme päässeet yrittämään, olen raskautunut. Yksi aiempi hoito puolestaan keskeytyi kolmen follikkelin vasteen vuoksi.

Vaikka nyt tuntuu todella vaikealta jatkaa arkea, yritän silti suunnata katseen eteenpäin. Tuntuu hurjalta ajatella, että seuraava hoitomme on jo viides ovulaation induktio. Suunnitelmahan oli, että niitä tehdään viisi tai kuusi. Mitä sen jälkeen, en tiedä. Seuraavaan ovulaation induktioon voidaan kuulemma halutessamme yhdistää inseminaatio. Mitä olette mieltä, kannattaisiko kokeilla tätä mikäli se aikataulullisesti olisi mahdollista? Varsinaista tarvetta inssiin ei kuulemma ole, mutta sitä voidaan kokeilla jos niin toivomme.

Lisäksi tässä on vielä yksi ongelma: vuoto ei edelleenkään ole alkanut. Lugesteronit loppuivat torstaina, ja tänään on dpo 18. Pahoin pelkään, että kroppani antaa minun odotuttaa menkkoja vielä turhauttavan kauan. Voisivat jo alkaa, niin pääsisi konkreettisesti eteenpäin tässä asiassa.