Raskausviikot 13-16

14+1 ja ekaa kertaa äitiysvaatteet päällä!

Neljäs raskauskuukausi on taputeltu, ja olisi taas aika kirjoitella kuulumisia. Joulunalusaika meni kovin kiireisissä tunnelmissa, joten olen odottanut tätä parin viikon joululomaa kuin kuuta nousevaa. Toki odotin myös kovasti, että pääsemme joulun alla kertomaan meidän molempien vanhemmille raskaudesta. Kertominen jännitti kovasti, ja reaktiot perheidemme kuultua kolmosraskaudesta aika hauskoja :D Suhtautuminen asiaan oli odotetusti kaikilla erittäin positiivinen, mutta yritimme vielä hieman jarrutella ajatusten juoksua ja muistuttaa että tämä ei ole mikään läpihuutojuttu. Kerroimme myös lapsettomuustaustasta ja -hoidoista vihdoin molempien vanhemmille. Tuntui niin hyvältä viimein kertoa, kuinka pitkän tien olemme jo tähän mennessä kulkeneet.

Oireet:

• Lievä pahoinvointi: Pahoinvointi ei suinkaan loppunut ensimmäisen kolmanneksen loputtua, mutta sentään lievittyi. Olo on viikoilla 15-16 ollut useammin jo normaali jopa koko päivän.

• Vatsan alueen jomottelut: Vatsa alkoi selvästi kasvaa ensimmäisen kolmanneksen loppumisen jälkeen, ja sen todella välillä tuntee jomottavana särkynä, vihlaisuina tai nipistelyinä. Myös alaselkä kipeytyy helpommin. Neuvolassakin terkkari sanoi, että sf-mittani vastaa silmämääräisesti arvioiden viikolla 18-20 raskaana olevan mittaa. Se tarkoittaa siis, että kohtuni on noussut jo lähelle napaa. Ja tuolloin olin viikolla 14, heh!

• Tämä nyt ei ole varsinainen oire, mutta yleisesti tuntuu, että olen ikään kuin saanut itseni takaisin, ja jaksan taas puuhata ja liikkua enemmän entiseen malliin. Toki unentarve on aiemmasta lisääntynyt, mutta vapaa-ajalla jaksan kuitenkin lähteä harrastamaan tai tavata ystäviä. Ja luonnollisesti tämä pimeä vuodenaika nyt verottaa meistä ihan jokaista.

• Ummetus: Tämä äityi joulun jälkeisinä päivinä niin pahaksi, että jouduin hakemaan apteekista lääkettä saadakseni tilanteen normalisoitumaan. Onneksi lääke auttoi nopeasti, ja sitä on nyt lisää varalla jos/kun vastaava tilanne tulee taas uudestaan. Suoraan sanottuna suoleni oli aivan tukossa. Seuraavana sitten peräpukamat?

Fiilikset:

Tunteeni ovat todella taas vaihdelleet laidasta laitaan. Epävarmuutta on edelleen, ja tähtäimeni on viikolla 25, jolloin sikiöillä olisi jo jonkinlaiset mahdollisuudet jäädä henkiin, jos he syntyisivät. Kolmosraskauden riskeistä johtuen ennenaikaisen synnytyksen pelko pyörii kovasti mielessä. Periaatteessa raskaus ei vielä ole puolivälissä, mutta käytännössä taas on, mikäli pienet syntyisivät esim. viikoilla 31-32.

Saimme myös alustavan sukupuoliarvion! En kuitenkaan aio paljastaa sitä vielä, vaan kysyn asiaa uudestaan erikoislääkäriltä tammikuun puolivälin rakenneultrassa. Kerron asian teille mieluummin sitten, kun se on varmempaa. Tuttu kätilöni yritti hieman joulukuun puolivälissä kurkkia tyyppien sukupuolta, mutta asia jäi vielä vähän epäselväksi. Yksi sikiöistä oli jalat ristissä lähes koko ajan, joten hänen kohdallaan asia jäi epävarmimmaksi. Mutta tyttöhän se varmaan on, kun niin sievästi siellä kölli ;)

Oikeasti sukupuolella ei tietenkään ole mitään merkitystä. Niin kovasti vain toivomme, että rakenneultrassa ei paljastu mitään vakavaa poikkeamaa kenelläkään. Mutta toki sukupuolen tietäminen sinällään helpottaa esimerkiksi yksilöllisten mielikuvien muodostamista sikiöistä. On mielestäni erittäin tärkeää, että tulemme kohtelemaan heitä alusta alkaen omina yksilöinään, eikä toisiinsa verraten tai "yhtenä pakettina" kohdellen. Kolmosraskauden herättämistä ajatuksista voisin kirjoittaa vaikka kokonaan oman kirjoituksensa, niin paljon siihen liittyy kaikkea spesiaalia.

Kaikki käytännön asiat ovat edelleen melko vaiheessa. Onneksi nyt lomalla olen saanut tartuttua toimeen, ja asuntohakemuksia on lennellyt useampaan eri paikkaan. Suunniteltu asunnon ostaminen siirtyy nyt joidenkin vuosien päähän, sillä tässä tilanteessa lainan ottaminen olisi mielestäni liian epävarmaa. Tulemme tarvitsemaan myös isomman auton, ja tähänkin on onneksi jo ratkaisu löydetty. Juuri eläkkeelle jäänyt isäni lupautui myymään meille oman farmariautonsa, ja me puolestaan annamme kompaktimman kokoisen nykyisen automme hänelle. Tämä on ihan mahtavaa, sillä näin säästämme sievoisen summan ja isäni oli muutenkin ollut aikeissa vaihtaa pienempään autoon.

Kaiken kaikkiaan voimme varmasti luottaa siihen, että käytännön asiat tulevat ennen pitkää järjestymään. Nyt aiomme kuitenkin nauttia vielä lomastamme ja sunnuntaina suuntaamme muutaman yön lomamatkalle Keski-Eurooppaan. Tämän matkan jälkeen olisi sitten lääkärin mielestä hyvä pysytellä jo aika tiiviisti kehä kolmosen sisäpuolella. Mutta onneksi sain lääkäriltä luvan lähteä vielä tälle matkalle, ja pikkuisillekin on varmuuden vuoksi jokaiselle oma matkavakuutus hankittuna. Uusivuosi vaihtuu reissun päällä, joten toivotan jo tässä vaiheessa kaikille roppakaupalla onnea ja iloa uuteen vuoteen 2019! 💫