Rakenneultra ja 900 grammaa vauvaa vatsassa

Tämän viikon torstaina oli kauan ja kuumeisesti odotetun rakenneultran aika äitiyspolilla. Viikkoja oli tuolloin 19+0, ja lääkäri vähän kommentoikin että aika aikaisille viikoille on tämä tutkimus laitettu. No, ihan itsepähän tuota kyseistä ajankohtaa minulle viime käynnillä tuolla äitiyspolilla ehdottivat, joten hieman kummastelen miksi asiasta meille huomautettiin.

Lääkäri sitten alkoi hommiin ja tutki ensin A-vauvan rakenteet samalla kertoen, missä mennään. A oli niin syvällä pikkulantiossani, että lääkäri joutui aika voimalla painamaan ultra-anturia saadakseen tarvittavat asiat näkyville. Minä mielissäni kauhistelin, että älä paina pientä noin kovasti! Toki tiedän ettei siitä aiheutunut sikiölle vaaraa, mutta minustakin tuo voimalla painelu tuntui hieman epämiellyttävältä. Tärkeintä tietenkin, että tutkimus saatiin tehtyä.

A-vauvalla oli kaikki kunnossa, ja lääkäri siirtyi tutkimaan vasemmalla puolellani asustavaa B-vauvaa. Jossain vaiheessa hän oli vähän pidemmän aikaa hiljaa, ja sanoi sitten ettei löytänyt jotain tiettyä rakennetta aivoista. Kysyin heti, mistä on kyse ja lääkäri totesi ettei tarvitse huolestua, voi vain olla ettei se näy vielä näin varhaisilla viikoilla. Mutta miten tuollaisesta voisi olla huolestumatta! Miehen kanssa vaihdoimme kauhistuneina katseita. Suureksi helpotukseksi tuo rakenne löytyi kuin löytyikin myöhemmin, ja kivi vierähti sydämeltä.

Tämän jälkeen tutkittiin C, joka on siis oikealla puolellani ja ylimpänä kaikista. Häneltäkin saatiin kaikki rakenteet tutkittua, eikä mitään huolestuttavaa löytynyt. Tässä vaiheessa huojennuksen aalto vyöryi ylitseni. Uskomatonta, että kaikki kolme olivat kunnossa!

Kaikkien mitat vastasivat hyvin viikkoja. Tyypit ovat onneksi edelleen melko samankokoisia ja kasvaneet tasaisesti. A oli kaikkein kookkain, 307 grammaa. B:llä painoa oli 274 ja C:llä 279 grammaa. Vatsassani on nyt siis noin 900 gramman edestä vauvaa, joka lääkärin mukaan vastaa yksisikiöisen raskauden raskausviikkoa 27. En yhtään ihmettele, olokin on kyllä sen mukainen että olisin jo pidemmällä kuin 20. viikolla. Alla kuvaa noin viikon takaa.

Jännittävää oli sekin, että aiemmin jo kahteen kertaan kätilön tekemä sukupuoliarvio muuttui C:n kohdalla. Eli meille ei taidakaan olla tulossa kahta poikaa ja yksi tyttö, vaan suhteet kääntyivät toisinpäin. C onkin mitä ilmeisemmin tyttö! Meille se on aivan yhtä ihanaa, oli hän sitten tyttö tai poika 💜

Täytyy sanoa, että ovat nuo lääkärit tuolla äitiyspoliklinikalla vaan uskomattoman taitavia. Kolmen sikiön rakenteiden tutkimiseen ja keskusteluun kanssamme meni yhteensä alle tunti. Myös kohdunkaulan tilanne tarkistettiin, ja helpotuksekseni se oli täysin kiinni eli tilanne sen suhteen on erinomainen. Seuraava käynti on vasta neljän viikon päästä, vaikka viimeksi sain sen käsityksen että seuranta olisi rakenneultrasta lähtien jo tiiviimpää. Mutta sen suurempia huolenaiheita kun ei nyt ole, niin ei tiiviitä käyntejäkään tarvita. Lääkäri myös (inho)realistisesti totesi, että mikäli jotain nyt tapahtuisi, ei mitään olisi tehtävissä. Täytyy myöntää, että toivon vain tulevien muutaman viikon kuluvan nopeasti, jotta sikiöiden eloonjäämismahdollisuudet alkaisivat kasvaa. Seuraavan käynnin jälkeen alkaa näillä näkymin jo minun sairaslomani. En voi uskoa, että minulla olisi töitä jäljellä enää neljä viikkoa.

Mielessä on tosiaan siis monta ihmetyksen ja ilon aihetta 💗💗💗