Lihotuskuuri
Aiemmassa kirjoituksessa kerroin, että minun on nyt pakko saada lisää painoa. Muuten on vaarana, ettei lapsettomuushoitoja suostuta jatkamaan. Olen vihdoin sisäistänyt tämän ja hyväksynyt asian. Jääkaapin sisältö on hieman muuttunut, ateriavälejä pitää vielä tihentää. Kävimme perjantaina ostamassa kotiin vaa'ankin, jotta painon tarkkailu olisi helpompaa.
Aikaa seuraavaan käyntiin lapsettomuuspolilla on vajaat kymmenen viikkoa. Painan tällä hetkellä 50 kiloa ja olen 164 senttiä pitkä. Painoindeksini on 18,6, joten sen mukaan minut luokitellaan alipainoiseksi. Painoa suositeltiin nostamaan viisi kiloa, jolloin painoindeksi olisi 20,45. Se tarkoittaa, että minun pitäisi lihoa noin puoli kiloa viikossa. Kilo kahdessa viikossa, kaksi kiloa kuukaudessa. Melko kova tavoite! Pelottaa, mitä jos en onnistukaan. En kestä sitä, jos seuraavan käynnin jälkeen käteen jää vain uusi aika ja jälleen kerran kehotus nostaa painoa, eikä mitään hoitoja suostuta vielä ajattelemaankaan. Viime käyntikin oli jo valtava pettymys ja siitä toipumisessa meni pari viikkoa, isku on vielä lujempi jos joudun ottamaan sen vastaan taas uudestaan.
Panokset ovat nyt kovat. Yritän lisätä ruokavalioon erityisesti hyviä rasvanlähteitä (kananmuna, oliiviöljy, pähkinät, siemenet, rasvainen kala), mutta valitettavasti kylmä fakta on se, että kaloreita on saatava lisää keinolla millä hyvänsä. Tämä tietää sitä, että myös herkuttelu on tuttu vieras meillä. Pitää nyt vain ottaa se asenne, että kerrankin saan syödä hyvällä omallatunnolla reilusti ja myös herkutella. Iltaisin vatsani on ollut välillä niin täynnä, että se tuntuu räjähtävän. Tietenkin syön reilusti myös muilla aterioilla.
Nyt moni varmasti ajattelee, että on minullakin ongelmat. Täytyy kuitenkin muistaa, että pohjimmainen ongelma tässä on lapsettomuus ja se, ettei kroppani toimi normaalisti. Hormonitoimintani on pahasti häiriintynyt, ja pitkään jatkuessaan estrogeenin puute voi aiheuttaa luiden haurastumista. Tämän takia olen parin viikon päästä menossa luuntiheysmittaukseen. Lisäksi estrogeenin puutteesta johtuen kohtu ikään kuin surkastuu ja pienenee sekä limakalvot ovat kuivat ja ohuet. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tämä on myös muistutus itselleni siitä, että omalla terveydellään ei kannata leikkiä. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että minulla on hyvä näin, on asiaan tartuttava nyt eikä myöhemmin.
Aikaa seuraavaan käyntiin lapsettomuuspolilla on vajaat kymmenen viikkoa. Painan tällä hetkellä 50 kiloa ja olen 164 senttiä pitkä. Painoindeksini on 18,6, joten sen mukaan minut luokitellaan alipainoiseksi. Painoa suositeltiin nostamaan viisi kiloa, jolloin painoindeksi olisi 20,45. Se tarkoittaa, että minun pitäisi lihoa noin puoli kiloa viikossa. Kilo kahdessa viikossa, kaksi kiloa kuukaudessa. Melko kova tavoite! Pelottaa, mitä jos en onnistukaan. En kestä sitä, jos seuraavan käynnin jälkeen käteen jää vain uusi aika ja jälleen kerran kehotus nostaa painoa, eikä mitään hoitoja suostuta vielä ajattelemaankaan. Viime käyntikin oli jo valtava pettymys ja siitä toipumisessa meni pari viikkoa, isku on vielä lujempi jos joudun ottamaan sen vastaan taas uudestaan.
Panokset ovat nyt kovat. Yritän lisätä ruokavalioon erityisesti hyviä rasvanlähteitä (kananmuna, oliiviöljy, pähkinät, siemenet, rasvainen kala), mutta valitettavasti kylmä fakta on se, että kaloreita on saatava lisää keinolla millä hyvänsä. Tämä tietää sitä, että myös herkuttelu on tuttu vieras meillä. Pitää nyt vain ottaa se asenne, että kerrankin saan syödä hyvällä omallatunnolla reilusti ja myös herkutella. Iltaisin vatsani on ollut välillä niin täynnä, että se tuntuu räjähtävän. Tietenkin syön reilusti myös muilla aterioilla.
Nyt moni varmasti ajattelee, että on minullakin ongelmat. Täytyy kuitenkin muistaa, että pohjimmainen ongelma tässä on lapsettomuus ja se, ettei kroppani toimi normaalisti. Hormonitoimintani on pahasti häiriintynyt, ja pitkään jatkuessaan estrogeenin puute voi aiheuttaa luiden haurastumista. Tämän takia olen parin viikon päästä menossa luuntiheysmittaukseen. Lisäksi estrogeenin puutteesta johtuen kohtu ikään kuin surkastuu ja pienenee sekä limakalvot ovat kuivat ja ohuet. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tämä on myös muistutus itselleni siitä, että omalla terveydellään ei kannata leikkiä. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että minulla on hyvä näin, on asiaan tartuttava nyt eikä myöhemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti