Tapahtunut tähän mennessä
Tässä kirjoituksessa kerron oman tarinani tähän asti. Aloitin ehkäisypillerien syömisen 17-vuotiaana ja jatkoin sitä aina elokuuhun 2012 asti. Pillereitä oli siis siinä vaiheessa tullut popsittua jo kuutisen vuotta. En ollut tuolloin vakituisessa parisuhteessa, ja tuntui turhalta käyttää hormonaalista ehkäisyä muuten vaan. Tämän jälkeen sain jo kokea ensimmäiset viitteet siitä, että oma hormonitoimintani ei lähtenyt käyntiin aivan optimaalisella tavalla. Ensimmäiset luomumenkat tulivat kolmen kuukauden odottelun jälkeen. Sen jälkeen taas odoteltiin, ensin kuukausia, sitten odotus vaihtui jo vuodeksi. Ei mitään. Kuukautisia ei sen koommin siis kuulunut, ennen kuin helmikuussa 2014 aloitin taas uudestaan ehkäisypillerit ja keinotekoiset tyhjennysvuodot alkoivat pyörimään.
Monta kertaa olen soimannut itseäni siitä, että tuossa vaiheessa aloitin jälleen e-pillerien syömisen. Mutta olin alkanut seurustella, eikä lasten hankkiminen ollut siinä vaiheessa ajankohtaista. Kävin kyllä lääkärissä asian tiimoilta ja olin tietenkin huolissani, mutta lääkärit halusivat vain seurata tilannetta, eivätkä vaikuttaneet erityisen huolestuneelta. Sain luvan aloittaa taas e-pillerit, ja asia jäi unholaan.
Kunnes mielessä alkoi vähitellen kutkutella ajatus perheenlisäyksestä. Elämäntilanne tuntui siihen sopivalta, olinhan hiljattain valmistunut ja vakituisessa työsuhteessa. Syyskuussa 2015 päätimme miehen kanssa yksissä tuumin jättää ehkäisyn pois. Kiire asialla ei sinällään ollut, koska kummallakaan ei vielä liiemmin ikä paina. Takaraivossa kolkutteli kuitenkin aiemmin koettu kuukautisten puuttuminen. Ennakoin, että jotain tämäntapaista saattaisi olla uudestaan tiedossa.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että mitään ei e-pillerien poisjättämisen jälkeen tapahtunut. Ei menkkoja, ei raskautumista. Kolmen kuukauden kuluttua lopettamisesta eli joulukuussa 2015 kävin terveyskeskuslääkärillä. Siitä alkoi monen kuukauden labroissa ravaaminen ja lopulta sain lähetteen erikoissairaanhoitoon. Ensimmäinen käynti siellä oli toukokuussa 2016, jolloin tilannetta päädyttiin jälleen kerran seuraamaan ja "odottelemaan rauhassa". Ohjeeksi sain vähentää liikuntaa ja nostaa painoa pari-kolme kiloa.
Seuraava etappi oli lääkärin soittoaika marraskuussa 2016. Odotin tätä kuin kuuta nousevaa, ja olin niin iloinen kun lääkäri kertoi, että nyt meidät kutsuttaisiin lapsettomuushoitojen ensikäynnille pariskuntana. Kuukautisia kun ei edelleenkään ollut kuulunut. Juuri ennen joulua astelimme jännittyneinä poliklinikalle. Käynnistä jäi ristiriitaiset tuntemukset: sain estrogeenilääkityksen, eli tilanteelle tehtiin vihdoin konkreettisesti jotain, mutta toisaalta painoni oli pudonnut viime käynnistä muutaman kilon. Tästä lääkäri ei ilahtunut, joten taas käytiin keskustelua painon nostamisesta ja liikunnan keventämisestä.
Tästä seuraava ja viimeisin käynti oli noin viikko sitten. Lääkityksellä vuodot oli saatu käynnistettyä, ja näin ollen minulle pystyttiin tekemään munatorvien aukiolotutkimus. Torvet olivat auki, mutta mitään muuta hyvää tuossa käynnissä ei sitten ollutkaan. Taas käytiin pitkiä keskusteluja ruokavalioon ja painoon liittyen. Olen vieläkin niin kovin pettynyt ja ahdistunut käynnistä, että tuntuu äärimmäisen vaikealta pystyä jatkamaan arkista elämää normaalisti. Teen vielä erillisen kirjoituksen siitä, mitä vastaanotolla meille sanottiin.
Monta kertaa olen soimannut itseäni siitä, että tuossa vaiheessa aloitin jälleen e-pillerien syömisen. Mutta olin alkanut seurustella, eikä lasten hankkiminen ollut siinä vaiheessa ajankohtaista. Kävin kyllä lääkärissä asian tiimoilta ja olin tietenkin huolissani, mutta lääkärit halusivat vain seurata tilannetta, eivätkä vaikuttaneet erityisen huolestuneelta. Sain luvan aloittaa taas e-pillerit, ja asia jäi unholaan.
Kunnes mielessä alkoi vähitellen kutkutella ajatus perheenlisäyksestä. Elämäntilanne tuntui siihen sopivalta, olinhan hiljattain valmistunut ja vakituisessa työsuhteessa. Syyskuussa 2015 päätimme miehen kanssa yksissä tuumin jättää ehkäisyn pois. Kiire asialla ei sinällään ollut, koska kummallakaan ei vielä liiemmin ikä paina. Takaraivossa kolkutteli kuitenkin aiemmin koettu kuukautisten puuttuminen. Ennakoin, että jotain tämäntapaista saattaisi olla uudestaan tiedossa.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että mitään ei e-pillerien poisjättämisen jälkeen tapahtunut. Ei menkkoja, ei raskautumista. Kolmen kuukauden kuluttua lopettamisesta eli joulukuussa 2015 kävin terveyskeskuslääkärillä. Siitä alkoi monen kuukauden labroissa ravaaminen ja lopulta sain lähetteen erikoissairaanhoitoon. Ensimmäinen käynti siellä oli toukokuussa 2016, jolloin tilannetta päädyttiin jälleen kerran seuraamaan ja "odottelemaan rauhassa". Ohjeeksi sain vähentää liikuntaa ja nostaa painoa pari-kolme kiloa.
Seuraava etappi oli lääkärin soittoaika marraskuussa 2016. Odotin tätä kuin kuuta nousevaa, ja olin niin iloinen kun lääkäri kertoi, että nyt meidät kutsuttaisiin lapsettomuushoitojen ensikäynnille pariskuntana. Kuukautisia kun ei edelleenkään ollut kuulunut. Juuri ennen joulua astelimme jännittyneinä poliklinikalle. Käynnistä jäi ristiriitaiset tuntemukset: sain estrogeenilääkityksen, eli tilanteelle tehtiin vihdoin konkreettisesti jotain, mutta toisaalta painoni oli pudonnut viime käynnistä muutaman kilon. Tästä lääkäri ei ilahtunut, joten taas käytiin keskustelua painon nostamisesta ja liikunnan keventämisestä.
Tästä seuraava ja viimeisin käynti oli noin viikko sitten. Lääkityksellä vuodot oli saatu käynnistettyä, ja näin ollen minulle pystyttiin tekemään munatorvien aukiolotutkimus. Torvet olivat auki, mutta mitään muuta hyvää tuossa käynnissä ei sitten ollutkaan. Taas käytiin pitkiä keskusteluja ruokavalioon ja painoon liittyen. Olen vieläkin niin kovin pettynyt ja ahdistunut käynnistä, että tuntuu äärimmäisen vaikealta pystyä jatkamaan arkista elämää normaalisti. Teen vielä erillisen kirjoituksen siitä, mitä vastaanotolla meille sanottiin.
Kommentit
Lähetä kommentti