Mutkia matkassa lapsettomuushoidoissa etenemisessä
Joka käynnillä lapsettomuuspoliklinikalla meillä on ollut eri lääkäri. Ymmärrän, ettei kenellekään voida nimetä siellä omalääkäriä tai muuta vastaavaa, varmasti työtä tehdään jo nyt resurssit paukkuen. Tuntuu vain itsestä kurjalta, kun joka kerta eri lääkärillä vaikuttaisi olevan hieman eri näkökulma asioihin. Yksi yhdistävä tekijä tosin on sellainen, johon kaikki lääkärit ovat tarttuneet: PAINO.
Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että lapsettomuushoidoissa ei todennäköisesti edetä lainkaan, ellen saa nostettua painoani viidellä kilolla. Olen aina ollut hoikka, enkä todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka voivat huomaamattaan lihoa useita kiloja muutamassa kuukaudessa. Olen mielestäni aivan terveen näköinen, syön reilusti enkä noudata mitään erikoisruokavaliota. Rasvaprosenttikin on kehonkoostumusmittauksissa ollut viimeiset pari vuotta yli 20 prosenttia.
Tässä vaiheessa myönnettäköön, että olen toisaalta erittäin itsekriittinen ja minussa on myös perfektionistin ja suorittajan vikaa. Tämä näkyy myös ruokailuissa niin, että pyrin syömään terveellisesti ja liikkumaan ainakin 3-4 kertaa viikossa. Kuormittava liikunta minulta tosin on ollut kielletty nyt jo joulukuusta asti, ja olenkin pitäytynyt vain kävelylenkeissä ja joogassa. Rakastan ruokaa, ja herkuttelen kyllä joka viikko jollain tavalla. Silti painoni on vajaan vuoden aikana tippunut kolme kiloa, ja tällä hetkellä painan siis 50 kiloa. Ulkoisesti en ole mielestäni muuttunut juuri lainkaan. Epäilen tämän liittyvän siihen, että lopetin salilla käymisen vuosi sitten ja sen jälkeen olen harrastanut lähinnä kestävyystyyppistä liikuntaa. Painoindeksin mukaan olen alipainoinen, vaikka mielestäni en tosiaankaan näytä miltään "kuivan kesän oravalta". Vastaanotolla sitä ei ääneen sanottu, mutta jälkikäteen luin kirjauksista, että minulla epäillään jopa ortoreksiaa. Jaahas.
Nyt minulla on siis kaksi ja puoli kuukautta aikaa nostaa painoani, mielellään siihen 55 kiloon. Monesta ongelmani saattaa kuulostaa aivan naurettavalta, mutta minulle tämä on henkisesti ja ihan käytännössäkin todella haastavaa. Ja kukaan ei voi sitä luvata, että tämäkään auttaa mitään. Mutta kaikki keinot on käytettävä ja tietenkin haluan tehdä kaiken mahdollisen sen eteen, että meitäkin vielä onnistaisi. Olen ollut ihan todella hajalla, kun lääkäri vielä tokaisi, että hän ei usko hormonitoimintani tuosta helposti palautuvan normaaliksi. Siis kiitos, nyt on kyllä ne viimeisetkin toivon rippeet viety.
Lihotuskuuri starttaa siis N-Y-T! Ehkä se auttaa onnistumaan, että raportoin asiasta myös tänne blogin puolelle. Kerron asiasta myös mahdollisimman avoimesti ystävilleni, joilta olen kaikilta saanut ihanasti kannustusta ja tukea.
Onko täällä ketään muita, joilla on samantyyppinen ongelma? Kohtalontovereita kaivataan kipeästi 💜
Nyt ollaan siis siinä pisteessä, että lapsettomuushoidoissa ei todennäköisesti edetä lainkaan, ellen saa nostettua painoani viidellä kilolla. Olen aina ollut hoikka, enkä todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka voivat huomaamattaan lihoa useita kiloja muutamassa kuukaudessa. Olen mielestäni aivan terveen näköinen, syön reilusti enkä noudata mitään erikoisruokavaliota. Rasvaprosenttikin on kehonkoostumusmittauksissa ollut viimeiset pari vuotta yli 20 prosenttia.
Tässä vaiheessa myönnettäköön, että olen toisaalta erittäin itsekriittinen ja minussa on myös perfektionistin ja suorittajan vikaa. Tämä näkyy myös ruokailuissa niin, että pyrin syömään terveellisesti ja liikkumaan ainakin 3-4 kertaa viikossa. Kuormittava liikunta minulta tosin on ollut kielletty nyt jo joulukuusta asti, ja olenkin pitäytynyt vain kävelylenkeissä ja joogassa. Rakastan ruokaa, ja herkuttelen kyllä joka viikko jollain tavalla. Silti painoni on vajaan vuoden aikana tippunut kolme kiloa, ja tällä hetkellä painan siis 50 kiloa. Ulkoisesti en ole mielestäni muuttunut juuri lainkaan. Epäilen tämän liittyvän siihen, että lopetin salilla käymisen vuosi sitten ja sen jälkeen olen harrastanut lähinnä kestävyystyyppistä liikuntaa. Painoindeksin mukaan olen alipainoinen, vaikka mielestäni en tosiaankaan näytä miltään "kuivan kesän oravalta". Vastaanotolla sitä ei ääneen sanottu, mutta jälkikäteen luin kirjauksista, että minulla epäillään jopa ortoreksiaa. Jaahas.
Nyt minulla on siis kaksi ja puoli kuukautta aikaa nostaa painoani, mielellään siihen 55 kiloon. Monesta ongelmani saattaa kuulostaa aivan naurettavalta, mutta minulle tämä on henkisesti ja ihan käytännössäkin todella haastavaa. Ja kukaan ei voi sitä luvata, että tämäkään auttaa mitään. Mutta kaikki keinot on käytettävä ja tietenkin haluan tehdä kaiken mahdollisen sen eteen, että meitäkin vielä onnistaisi. Olen ollut ihan todella hajalla, kun lääkäri vielä tokaisi, että hän ei usko hormonitoimintani tuosta helposti palautuvan normaaliksi. Siis kiitos, nyt on kyllä ne viimeisetkin toivon rippeet viety.
Lihotuskuuri starttaa siis N-Y-T! Ehkä se auttaa onnistumaan, että raportoin asiasta myös tänne blogin puolelle. Kerron asiasta myös mahdollisimman avoimesti ystävilleni, joilta olen kaikilta saanut ihanasti kannustusta ja tukea.
Onko täällä ketään muita, joilla on samantyyppinen ongelma? Kohtalontovereita kaivataan kipeästi 💜
Kommentit
Lähetä kommentti