Kun kaikki menee pieleen
En voi enää uskoa tätä meidän tuuria. Vuoron perään jokin asia menee aina pieleen, ja nyt mentiin taas metsään todella pahasti.
Meillä piti olla torstaina inseminaatio. Olin maanantaina käynyt kontrolliultrassa, jossa näkyi yksi 16 mm follikkeli ja muutama pienempi 9-10 mm kokoinen. Lääkäri totesi, että tuskin ne pienemmät sieltä mihinkään kasvavat ja näillä puheilla minulle varattiin inseminaatioaika torstaille. Irrotuspiikki suunniteltiin laitettavaksi tiistai-iltana, Menopuria olin siis piikittänyt jo syyskuun alusta lähtien. Hoitokierto on taas ollut pitkä jo tähän mennessä.
Olen ollut inseminaatiosta jopa innoissani ja hyvällä mielellä aina tämän viidennen ovulaation induktion aloituksesta lähtien. On tuntunut hyvältä, että nyt kokeillaan jotain uutta, vaikka inseminaatio sinänsä ei meidän onnistumismahdollisuuksia raskauteen juuri parannakaan. Tuntuu kuitenkin, että ainakin tulee sitten kokeiltua tätäkin menetelmää, eihän siinä mitään menetä.
Torstaina menin suunnitellusti ennen puoltapäivää poliklinikalle. Mies oli toimittanut spermanäytteen jo heti aamusta. Vastaanotolla minun piti näyttää henkkarit, ja sain tarkistaa että pestyssä spermassa oli oikeat henkilötiedot. Sitten lääkäri sanoi, että hän ensin ultraa ja sen jälkeen tehdään itse toimenpide.
Tässä vaiheessa kaikki muuttui. Nyt ultrassa näkyikin oikealla 17 ja 14 mm follikkelit ja vasemmalla 20 ja 15 mm follikkeli! Lääkärillä meni selvästi pasmat ihan sekaisin, ja hän tarkisti aiempia kirjauksiani ja otti mitat follikkeleista kahteen kertaan. Siinä makasin haarat levälläni, kun hän ääneen mietti mitä nyt tehdään. "Joskus näissä tapauksissa tehdään niin sanottu päivystys-ivf, mutta sitä varten sinun pitäisi kyllä olla ollut ravinnotta. Ja oikeastaan se olisi pitänyt tehdä jo tänään aiemmin, nyt on liian myöhäistä. Ja eihän teillä ole niitä hoitosuostumuksiakaan allekirjoitettuna, niin eihän se onnistu." Lääkärin käytös oli minusta hieman outoa, tuossa tilanteessa en todellakaan tarvinnut sitä, että hän kertoo mahdollisuuksista joita meidän kohdalla ei sitten voikaan toteuttaa. Lisäksi hän kyseli että mones hoito tämä nyt olikaan ja että "sulla on siis ollut keskenmeno?". No, toki ymmärrän että hänen täytyy kysellä tietoja päätöksensä tueksi, mutta tuossa vaiheessa vain ärsyynnyin hänen kysymyksistään ja sihisin hampaideni välistä "kaksi".
Lopulta sain sitten nousta istumaan, ja lääkäri sanoi että inseminaatiota ei nyt tehdä. Hän kertoi, että hänen täytyy myöhemmin ihan rauhassa lukea näitä minun hoitotietojani, jotta voi suunnitella jatkoa. Lääkärin mukaan meidän kannattaa nyt miettiä, miten haluamme edetä. Että kannattaako enää lähteä ovulaation induktioon, jos hoitoja joudutaan keskeyttämään. Eli nyt olisi tehtävä päätöksiä, onko seuraava hoito sittenkin jo ivf. Lääkäri käski tietty myös käyttää ehkäisyä seuraavien päivien ajan, enkä saa käyttää hoitoon suunniteltuja tukilääkkeitä.
Tässä on vielä sellainen muuttuja, että maanantaina lääkäri oli käskenyt olla ennen inseminaatiota yhdynnässä, jos munarakkula irtoaisikin itsestään. No, näinhän me tietenkin teimme. Nyt on häviävän pieni mahdollisuus, että voisin raskautua. Yhdyntä on kyllä tapahtunut aika kauan ennen ovulaatiota, koska torstaina aamupäivällä yksikään follikkeli ei ollut vielä irronnut. Mitään jatkosuunnitelmaa ei voida tehdä ennen kuin selviää, olenko raskaana vai en. Meidän tuurilla en tietenkään ole...anteeksi kyynisyyteni, mutta vaikea enää uskoa iloisiin yllätyksiin näiden tapahtumien jälkeen!
Tuntuu niin raa'alta, että sitä spermaputkiloakin oikein esiteltiin minulle nenäni edessä ja olin jo tutkimuspöydällä valmiina toimenpiteeseen. Sitten se kaikki revitäänkin minulta pois. Mutta ajatelkaa, jos meillä olisi ollut vanhaan tapaan ajoitetut yhdynnät, eihän kukaan olisi tässä vaiheessa ollut tietoinen usean follikkelin vasteesta! Nyt olemme miehen kanssa hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä, kun tekisi mieli hyödyntää mahdollisuudet, mutta käsitämme kyllä monisikiöraskauden riskit. Pienimmästä follikkelista lääkäri sanoi, että se tuskin ovuloituu, mutta ainakin kolme potentiaalista kaveria olisivat valmiita hedelmöittymään. Pää hajoaa, kun en tiedä enää mitä ajatella tästä koko asiasta. Kommentteja otetaan vastaan!
Meillä piti olla torstaina inseminaatio. Olin maanantaina käynyt kontrolliultrassa, jossa näkyi yksi 16 mm follikkeli ja muutama pienempi 9-10 mm kokoinen. Lääkäri totesi, että tuskin ne pienemmät sieltä mihinkään kasvavat ja näillä puheilla minulle varattiin inseminaatioaika torstaille. Irrotuspiikki suunniteltiin laitettavaksi tiistai-iltana, Menopuria olin siis piikittänyt jo syyskuun alusta lähtien. Hoitokierto on taas ollut pitkä jo tähän mennessä.
Olen ollut inseminaatiosta jopa innoissani ja hyvällä mielellä aina tämän viidennen ovulaation induktion aloituksesta lähtien. On tuntunut hyvältä, että nyt kokeillaan jotain uutta, vaikka inseminaatio sinänsä ei meidän onnistumismahdollisuuksia raskauteen juuri parannakaan. Tuntuu kuitenkin, että ainakin tulee sitten kokeiltua tätäkin menetelmää, eihän siinä mitään menetä.
Torstaina menin suunnitellusti ennen puoltapäivää poliklinikalle. Mies oli toimittanut spermanäytteen jo heti aamusta. Vastaanotolla minun piti näyttää henkkarit, ja sain tarkistaa että pestyssä spermassa oli oikeat henkilötiedot. Sitten lääkäri sanoi, että hän ensin ultraa ja sen jälkeen tehdään itse toimenpide.
Tässä vaiheessa kaikki muuttui. Nyt ultrassa näkyikin oikealla 17 ja 14 mm follikkelit ja vasemmalla 20 ja 15 mm follikkeli! Lääkärillä meni selvästi pasmat ihan sekaisin, ja hän tarkisti aiempia kirjauksiani ja otti mitat follikkeleista kahteen kertaan. Siinä makasin haarat levälläni, kun hän ääneen mietti mitä nyt tehdään. "Joskus näissä tapauksissa tehdään niin sanottu päivystys-ivf, mutta sitä varten sinun pitäisi kyllä olla ollut ravinnotta. Ja oikeastaan se olisi pitänyt tehdä jo tänään aiemmin, nyt on liian myöhäistä. Ja eihän teillä ole niitä hoitosuostumuksiakaan allekirjoitettuna, niin eihän se onnistu." Lääkärin käytös oli minusta hieman outoa, tuossa tilanteessa en todellakaan tarvinnut sitä, että hän kertoo mahdollisuuksista joita meidän kohdalla ei sitten voikaan toteuttaa. Lisäksi hän kyseli että mones hoito tämä nyt olikaan ja että "sulla on siis ollut keskenmeno?". No, toki ymmärrän että hänen täytyy kysellä tietoja päätöksensä tueksi, mutta tuossa vaiheessa vain ärsyynnyin hänen kysymyksistään ja sihisin hampaideni välistä "kaksi".
Lopulta sain sitten nousta istumaan, ja lääkäri sanoi että inseminaatiota ei nyt tehdä. Hän kertoi, että hänen täytyy myöhemmin ihan rauhassa lukea näitä minun hoitotietojani, jotta voi suunnitella jatkoa. Lääkärin mukaan meidän kannattaa nyt miettiä, miten haluamme edetä. Että kannattaako enää lähteä ovulaation induktioon, jos hoitoja joudutaan keskeyttämään. Eli nyt olisi tehtävä päätöksiä, onko seuraava hoito sittenkin jo ivf. Lääkäri käski tietty myös käyttää ehkäisyä seuraavien päivien ajan, enkä saa käyttää hoitoon suunniteltuja tukilääkkeitä.
Tässä on vielä sellainen muuttuja, että maanantaina lääkäri oli käskenyt olla ennen inseminaatiota yhdynnässä, jos munarakkula irtoaisikin itsestään. No, näinhän me tietenkin teimme. Nyt on häviävän pieni mahdollisuus, että voisin raskautua. Yhdyntä on kyllä tapahtunut aika kauan ennen ovulaatiota, koska torstaina aamupäivällä yksikään follikkeli ei ollut vielä irronnut. Mitään jatkosuunnitelmaa ei voida tehdä ennen kuin selviää, olenko raskaana vai en. Meidän tuurilla en tietenkään ole...anteeksi kyynisyyteni, mutta vaikea enää uskoa iloisiin yllätyksiin näiden tapahtumien jälkeen!
Tuntuu niin raa'alta, että sitä spermaputkiloakin oikein esiteltiin minulle nenäni edessä ja olin jo tutkimuspöydällä valmiina toimenpiteeseen. Sitten se kaikki revitäänkin minulta pois. Mutta ajatelkaa, jos meillä olisi ollut vanhaan tapaan ajoitetut yhdynnät, eihän kukaan olisi tässä vaiheessa ollut tietoinen usean follikkelin vasteesta! Nyt olemme miehen kanssa hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä, kun tekisi mieli hyödyntää mahdollisuudet, mutta käsitämme kyllä monisikiöraskauden riskit. Pienimmästä follikkelista lääkäri sanoi, että se tuskin ovuloituu, mutta ainakin kolme potentiaalista kaveria olisivat valmiita hedelmöittymään. Pää hajoaa, kun en tiedä enää mitä ajatella tästä koko asiasta. Kommentteja otetaan vastaan!
Hei, meillä alkoi nyt ensimmäinen inseminaatioon tähtäävä kierto, jossa pistokset mukana ja lueskelin blogiasi :) Vaikeita päätöksia! Monisikiöraskaudessa on riskinsä, mutta toisaalta niitä voi alkaa ihan luomustikin.. Itse pitäisin ehkä tuota kolmea munasolua rajana, milloin hyödyntäisin mahdollisuuden kotona. Mihin ratkaisuun päädyitte?
VastaaPoistaKiva kun jätit kommenttia! Aika varovaisia ollaan oltu, kun tuntuu että jos nyt lähtisi kunnolla sooloilemaan niin kaikki voisi mennä vielä pahemmin pieleen -__- Kerron tästä vielä tarkemmin sitten, kunhan seuraavan kerran ehdin kirjoitella :) Kovasti tsemppiä ja plussatuulia teille alkaviin hoitoihin!
PoistaVoi ei mikä tilanne! Ja ikävää, että lääkäri on kertonut vaihtoehtoja ja sitten heti lisännytkin, etteihän se onnistukaan. Voin vaan kuvitella, kuinka pettynyt fiilis on, kun suunniteltu toimenpide perutaankin ihan viime metreillä. Toisaalta juuri tuo, että jos inseminaatiota ei olisi ollut tarkoitus tehdä, niin ettehän te olisi tienneet tuosta monikkoriskistä ja olisitte hyödyntäneet ovulaation joka tapauksessa. Varmasti ollut vaikea päätös tehdä, mihin sitten lopulta päädyitte?
VastaaPoistaNäinpä! Ihanasti ymmärsit monta mun pointtia :) Todella sekavat fiilikset on kyllä olleet, ja aika vakavasti otettiin nuo riskit. Olisihan se nyt ihan kammottavaa päätyä tässä vielä ojasta allikkoon. Yritin miettiä pääni puhki, mitä haluaisin tehdä, mutta mielipiteet vaihtelivat jatkuvasti :D Siinä ne päivätkin sitten vähän lipuivat ohi.
Poista