Viidenteen hoitoon tiemme käy
Otsikkokin sen jo kertoo, eli nyt startataan kohti jo viidettä ovulaation induktiota. Pelottaa, että tämän jälkeen on jäljellä enää ilmeisesti yksi oi-hoito, eikä minulla ole hajuakaan mitä sen jälkeen tapahtuu. Toki turha miettiä sitä vielä, ainahan on mahdollisuus että jompikumpi näistä kahdesta tulevasta oi-hoidosta johtaisi onnistuneeseen lopputulokseen.
Menkkoja ei onneksi tarvinnut negatiivisen testin jälkeen kauaa odotella. Ne alkoivat päivä sen jälkeen eli dpo 19. Pitkä ja raastava odotus oli kyllä tuo yhdeksäntoista päivää! Tänään on kp 5 ja tuttuun tapaan aloitan pistokset tästä päivästä. Mieliala on ollut yllättävän hyvä piinailun loppumisen jälkeen. Tottakai olin ihan todella pettynyt, ettei raskaus alkanut tästä hoidosta, mutta pettymys oli hyvin nopeasti käsitelty verrattuna edellisten hoitojen keskenmenoihin. Ikinä aiemmin emme ole päässeet näin sujuvasti edellisen hoidon jälkeen aloittamaan uutta, joten miksi murehtisin enää?
Varatessani aikaa ensimmäiseen follikkeliultraan juttelin hoitajan kanssa inseminaatio-mahdollisuudesta. Hän ei nähnyt inssiä lainkaan välttämättömänä, mutta sanoi että voihan sitä ainakin kokeilla. Siittiöt saavat vähän etumatkaa, kun ne ruiskutetaan suoraan kohtuun. Myös miehelle on täysin ok, että kokeilisimme inssiä tässä hoitokierrossa. Nyt sitten vain jännätään, mille päivälle ovulaatio joskus tulevaisuudessa osuu! Siihenhän menee vielä aikaa, koska vanhojen merkkien pitäessä paikkaansa joudun taas piikittelemään noin 20 päivää. Ensimmäinen follikkeliultrakin on vasta reilusti yli viikon päästä. Miehen täytyy tulla sinne mukaan, koska ymmärsin että meidän täytyy allekirjoittaa jotain suostumuslomakkeita.
Välillä mietteeni synkkenevät ja alan pyörittelemään ikäviä ajatuksia: mitä jos joudunkin taas kokemaan keskenmenon? Kolmas olisi jo aika paljon kannettavaksi. Tai mitä jos raskaus ei vain ala, vaikka hoitoja toistetaan? Toisaalta niin monet saavat avun lapsettomuushoidoista, että miksi mekin emme ennen pitkää onnistuisi? Meidän ainoa ongelmammehan on minun ovuloimattomuuteni, joten ovulaation aikaansaamisen jälkeen kaiken pitäisi olla kunnossa hedelmöittymistä ja raskauden alkamista varten.
"Where there is hope, there is faith. Where there is faith, miracles happen."
Menkkoja ei onneksi tarvinnut negatiivisen testin jälkeen kauaa odotella. Ne alkoivat päivä sen jälkeen eli dpo 19. Pitkä ja raastava odotus oli kyllä tuo yhdeksäntoista päivää! Tänään on kp 5 ja tuttuun tapaan aloitan pistokset tästä päivästä. Mieliala on ollut yllättävän hyvä piinailun loppumisen jälkeen. Tottakai olin ihan todella pettynyt, ettei raskaus alkanut tästä hoidosta, mutta pettymys oli hyvin nopeasti käsitelty verrattuna edellisten hoitojen keskenmenoihin. Ikinä aiemmin emme ole päässeet näin sujuvasti edellisen hoidon jälkeen aloittamaan uutta, joten miksi murehtisin enää?
Varatessani aikaa ensimmäiseen follikkeliultraan juttelin hoitajan kanssa inseminaatio-mahdollisuudesta. Hän ei nähnyt inssiä lainkaan välttämättömänä, mutta sanoi että voihan sitä ainakin kokeilla. Siittiöt saavat vähän etumatkaa, kun ne ruiskutetaan suoraan kohtuun. Myös miehelle on täysin ok, että kokeilisimme inssiä tässä hoitokierrossa. Nyt sitten vain jännätään, mille päivälle ovulaatio joskus tulevaisuudessa osuu! Siihenhän menee vielä aikaa, koska vanhojen merkkien pitäessä paikkaansa joudun taas piikittelemään noin 20 päivää. Ensimmäinen follikkeliultrakin on vasta reilusti yli viikon päästä. Miehen täytyy tulla sinne mukaan, koska ymmärsin että meidän täytyy allekirjoittaa jotain suostumuslomakkeita.
Välillä mietteeni synkkenevät ja alan pyörittelemään ikäviä ajatuksia: mitä jos joudunkin taas kokemaan keskenmenon? Kolmas olisi jo aika paljon kannettavaksi. Tai mitä jos raskaus ei vain ala, vaikka hoitoja toistetaan? Toisaalta niin monet saavat avun lapsettomuushoidoista, että miksi mekin emme ennen pitkää onnistuisi? Meidän ainoa ongelmammehan on minun ovuloimattomuuteni, joten ovulaation aikaansaamisen jälkeen kaiken pitäisi olla kunnossa hedelmöittymistä ja raskauden alkamista varten.
"Where there is hope, there is faith. Where there is faith, miracles happen."
Täällä myös hoidot juuri alkaneet. Tuttua juttua tuo kun samalla haluaisi kovasti uskoa, että hyvin tämä menee eikä murehtia tulevaa, muta väkisinkin se mielessä pyörii kuinka pitkälle tässä vielä joutuu.
VastaaPoistaMinulta löytyy myös lapsettomuus aiheinen blogi. Käy ihmeessä kurkkaamassa miltä näyttää parikymppisen ajatukset tästä kaikesta. Tsemppiä ja plussatuulia!
https://eksynyt-haikara.blogspot.com/
Kiva kun jätit kommenttia! Näinpä, mutta kai se pitää vain ajatella kokonaiskuvaa: eihän sitä elämässä muutenkaan voi ikinä tietää, mitä tulee tapahtumaan. Pitää vain heittäytyä virtaan ja katsoa, minne se vie.
PoistaKiitos, käyn ehdottomasti tutustumassa blogiisi :) Ja sinne myös kovasti tsemppiä ja jaksamista alkaviin hoitoihin!