Kun ei pääse edes yrittämään
Sain joulukuisella käynnillä lääkäriltä reseptin Femoston 2/10 -lääkkeeseen, joka sisältää sekä estrogeenia että progesteronia. Sen avulla vuodot saatiin alkamaan, ja pääsin vihdoin tuohon munatorvien aukiolotutkimukseen eli HSSG-tutkimukseen. Tutkimus pitää siis tehdä tiettyyn aikaan kierrosta, minkä takia tuo hormonilääkitys minulle ensisijaisesti kai aloitettiinkin. Yleensähän Femostonia käytetään ymmärtääkseni vaihdevuosien hormonikorvaushoitona.
Viime käynnillä helmikuussa lääkäri sitten päätti, että Femoston lopetetaan. Syynä se, että olin käynyt labroissa muutama päivä sen jälkeen, kun olin alkanut syödä lääkettä, jolloin laboratoriotuloksissa näkyi jo lääkkeiden vaikutus. Näin ei olisi oikeasti pitänyt menetellä, mutta nimenomaan kysyin joulukuussa minua silloin hoitaneelta lääkäriltä, saanko heti alkaa syömään pillereitä. Hän vastasi myöntävästi, vaikka oli määrännyt minulle myös laboratoriokokeita. Mitäköhän tässä on nyt taas ajateltu? Ei ole lääkärillä syttynyt lamppu päässä, että lääke tietenkin vääristää verikokeiden tuloksia. Itse en tullut ollenkaan ajatelleeksi sitä, enhän edes tiennyt kuinka nopeasti lääke alkaa kropassani vaikuttaa!
Nyt lääkäri haluaa kontrolloida hormoniarvot niin, että niissä ei näy Femostonin vaikutusta. Menee kuulemma pari kuukautta, että lääke ei enää vaikuta arvoihin. Käyn siis labroissa toukokuun alussa ennen seuraavaa käyntiä.
Söin Femostonia yhteensä kolme kuukautta, ja lääkkeet loppuivat parisen viikkoa sitten. Samaan aikaan viimeisten pillerien kanssa alkoivat viimeisimmät kuukautiset, ja normaalin 28-päiväisen kierron mukaan ovulaation olisi pitänyt tapahtua kolmisen päivää sitten. No, ei tapahtunut. Ei tapahtunut Femostonin avulla eikä tapahtunut nytkään. Tässä saadaan nyt varmasti elää menkatonta elämää ties kuinka kauan, ennen kuin hoidot etenevät. Ovulaation tapahtumisesta puhumattakaan. Seuraavien kuukautisten pitäisi alkaa puolentoista viikon päästä, mutta sitä "pelkoa" ei taida olla. Kuulostan nyt varmasti erittäin pessimistiseltä, mutta luomumenkat minulla on ollut viimeksi vuonna 2012, eli kauan kauan sitten. Syynä lapsettomuuteemme on nimenomaan tuo ovuloimattomuus, mitä ei tietenkään tapahdu, kun koko hormonitoiminta on ikään kuin uinuvassa tilassa.
On niin äärimmäisen turhauttavaa ja kamalaa elää tässä tilanteessa, kun tietää että raskautumisen mahdollisuutta ei ole. Olen kateellinen jopa niille lapsettomille, joilla se kuukautiskierto on olemassa. Vaikka toki tiedän, että se ei itsessään muuta mitään, lapsettomuuden syythän ovat niin moninaisia. Jännittää jo niin paljon etukäteen seuraava käyntikin lapsettomuuspolilla 😱 Parhaassa tapauksessa saan tuolloin aloittaa taas Femostonin kohdun koon kasvattamiseksi, ja hoidot aloitettaisiin muutama kuukausi sen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että hoidot alkaisivat vasta syksyllä 2017. Miten jaksan sinne asti tilanteessa, joka on todella masentava?
Pahimmassa tapauksessa toukokuussa minua kehotetaan nostamaan painoa vielä lisää, eikä mitään hoitoja tai lääkkeitä edes aloiteta tai suunnitella. Mutta olen päättänyt, että se ei ole vaihtoehto, ainakaan jos asia on minusta kiinni!
Viime käynnillä helmikuussa lääkäri sitten päätti, että Femoston lopetetaan. Syynä se, että olin käynyt labroissa muutama päivä sen jälkeen, kun olin alkanut syödä lääkettä, jolloin laboratoriotuloksissa näkyi jo lääkkeiden vaikutus. Näin ei olisi oikeasti pitänyt menetellä, mutta nimenomaan kysyin joulukuussa minua silloin hoitaneelta lääkäriltä, saanko heti alkaa syömään pillereitä. Hän vastasi myöntävästi, vaikka oli määrännyt minulle myös laboratoriokokeita. Mitäköhän tässä on nyt taas ajateltu? Ei ole lääkärillä syttynyt lamppu päässä, että lääke tietenkin vääristää verikokeiden tuloksia. Itse en tullut ollenkaan ajatelleeksi sitä, enhän edes tiennyt kuinka nopeasti lääke alkaa kropassani vaikuttaa!
Nyt lääkäri haluaa kontrolloida hormoniarvot niin, että niissä ei näy Femostonin vaikutusta. Menee kuulemma pari kuukautta, että lääke ei enää vaikuta arvoihin. Käyn siis labroissa toukokuun alussa ennen seuraavaa käyntiä.
Söin Femostonia yhteensä kolme kuukautta, ja lääkkeet loppuivat parisen viikkoa sitten. Samaan aikaan viimeisten pillerien kanssa alkoivat viimeisimmät kuukautiset, ja normaalin 28-päiväisen kierron mukaan ovulaation olisi pitänyt tapahtua kolmisen päivää sitten. No, ei tapahtunut. Ei tapahtunut Femostonin avulla eikä tapahtunut nytkään. Tässä saadaan nyt varmasti elää menkatonta elämää ties kuinka kauan, ennen kuin hoidot etenevät. Ovulaation tapahtumisesta puhumattakaan. Seuraavien kuukautisten pitäisi alkaa puolentoista viikon päästä, mutta sitä "pelkoa" ei taida olla. Kuulostan nyt varmasti erittäin pessimistiseltä, mutta luomumenkat minulla on ollut viimeksi vuonna 2012, eli kauan kauan sitten. Syynä lapsettomuuteemme on nimenomaan tuo ovuloimattomuus, mitä ei tietenkään tapahdu, kun koko hormonitoiminta on ikään kuin uinuvassa tilassa.
On niin äärimmäisen turhauttavaa ja kamalaa elää tässä tilanteessa, kun tietää että raskautumisen mahdollisuutta ei ole. Olen kateellinen jopa niille lapsettomille, joilla se kuukautiskierto on olemassa. Vaikka toki tiedän, että se ei itsessään muuta mitään, lapsettomuuden syythän ovat niin moninaisia. Jännittää jo niin paljon etukäteen seuraava käyntikin lapsettomuuspolilla 😱 Parhaassa tapauksessa saan tuolloin aloittaa taas Femostonin kohdun koon kasvattamiseksi, ja hoidot aloitettaisiin muutama kuukausi sen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että hoidot alkaisivat vasta syksyllä 2017. Miten jaksan sinne asti tilanteessa, joka on todella masentava?
Pahimmassa tapauksessa toukokuussa minua kehotetaan nostamaan painoa vielä lisää, eikä mitään hoitoja tai lääkkeitä edes aloiteta tai suunnitella. Mutta olen päättänyt, että se ei ole vaihtoehto, ainakaan jos asia on minusta kiinni!
Kommentit
Lähetä kommentti