Lapsettomuudesta kertominen muille ihmisille
Olen miettinyt useasti viimeisen vuoden aikana, kenelle haluan lapsettomuudesta kertoa. Alusta alkaen on ollut itsestäänselvää, että ystävilleni ja siskolleni kerron asiasta täysin avoimesti. Koen muutenkin olevani melko avoin ihminen, jolle asioiden salaaminen on raskasta. Lapsuudessani perheenjäsenemme mielenterveysongelmia salailtiin muulta suvulta ja tuttavilta, eikä asiasta perheenkään kesken avoimesti keskusteltu, joten tämän seurauksena olen kauan sitten päättänyt itse olla mahdollisimman avoin muita kohtaan. Olen sitä mieltä, että asioiden salaaminen vain tekee koko mieltä painavan jutun entistä raskaammaksi.
Tällä hetkellä koen ahdistavaksi tilanteen työpaikallani, sillä suurin osa työntekijöistä on perheellisiä naisia. Lapsista ja heidän tekemisistään puhutaan lähes poikkeuksetta päivittäin, minkä lisäksi puhutaan raskautumisesta, synnytyksistä, lapsettomuudesta ym. Enemmän ehkä aiheita sivuten, mutta silti. Tekisi niin mieleni huutaa, että ettekö tiedä mitä juuri käyn läpi? Toinen ääni sisälläni käskee olemaan hiljaa - onkohan se nyt järkevää paljastaa näin henkilökohtaisia asioita työkavereille. Tuntuu silti jollain tavalla "feikiltä" olla hissukseen asiasta.
Toinen todella ahdistava asia on, että vanhempani eivätkä mieheni vanhemmat tiedä meidän kärsivän lapsettomuudesta. Tiedostan, että olisi varmasti järkevää keskustella äitini kanssa siitä, onko hänellä aikanaan ollut vaikeuksia tulla raskaaksi. Emme kuitenkaan äitini kanssa ole kovin läheisiä, välimme ovat tällä hetkellä asialliset, mutta melko etäiset. Toinen vaakakupissa painava tekijä on se, etten haluaisi huolestuttaa vanhempiani tai aiheuttaa heille harmia. Enhän sitä tietenkään tahallani tässä tapauksessa tekisi, mutta tiedän että he olisivat kyllä todella harmissaan meidän puolestamme.
Tietenkin on jokaisen henkilökohtainen valinta, kenelle lapsettomuudesta haluaa kertoa. Kaikille puolitutuille ja tutun tutuille tuskin kukaan kertoo, joten hankalia tilanteita voi silti syntyä. Ainakin minulle käy väistämättä aina välillä niin, että joku ihminen tahattomasti loukkaa kommentillaan minua. Olen kuullut esimerkiksi, "kuinka nopeasti e-pillereiden lopettamisen jälkeen heti tulikin raskaaksi", tai että "ei ollut tarkoitus kyllä enää hankkia lapsia, mutta tässä nyt kävi näin". Tai että hyvin voi aloittaa e-pillerit, jos ei nyt ihan kahden kuukauden sisällä halua lapsia (kyseessä yli 30-vuotias nainen, jolle lääkäri sanonut näin). Juuri näin ongelmattomastihan se menee...
Kenelle lapsettomuudesta voi ja kannattaa kertoa? Ovatko muut saaneet yhtä inhottavalta tuntuvia kommentteja?
Tällä hetkellä koen ahdistavaksi tilanteen työpaikallani, sillä suurin osa työntekijöistä on perheellisiä naisia. Lapsista ja heidän tekemisistään puhutaan lähes poikkeuksetta päivittäin, minkä lisäksi puhutaan raskautumisesta, synnytyksistä, lapsettomuudesta ym. Enemmän ehkä aiheita sivuten, mutta silti. Tekisi niin mieleni huutaa, että ettekö tiedä mitä juuri käyn läpi? Toinen ääni sisälläni käskee olemaan hiljaa - onkohan se nyt järkevää paljastaa näin henkilökohtaisia asioita työkavereille. Tuntuu silti jollain tavalla "feikiltä" olla hissukseen asiasta.
Toinen todella ahdistava asia on, että vanhempani eivätkä mieheni vanhemmat tiedä meidän kärsivän lapsettomuudesta. Tiedostan, että olisi varmasti järkevää keskustella äitini kanssa siitä, onko hänellä aikanaan ollut vaikeuksia tulla raskaaksi. Emme kuitenkaan äitini kanssa ole kovin läheisiä, välimme ovat tällä hetkellä asialliset, mutta melko etäiset. Toinen vaakakupissa painava tekijä on se, etten haluaisi huolestuttaa vanhempiani tai aiheuttaa heille harmia. Enhän sitä tietenkään tahallani tässä tapauksessa tekisi, mutta tiedän että he olisivat kyllä todella harmissaan meidän puolestamme.
Tietenkin on jokaisen henkilökohtainen valinta, kenelle lapsettomuudesta haluaa kertoa. Kaikille puolitutuille ja tutun tutuille tuskin kukaan kertoo, joten hankalia tilanteita voi silti syntyä. Ainakin minulle käy väistämättä aina välillä niin, että joku ihminen tahattomasti loukkaa kommentillaan minua. Olen kuullut esimerkiksi, "kuinka nopeasti e-pillereiden lopettamisen jälkeen heti tulikin raskaaksi", tai että "ei ollut tarkoitus kyllä enää hankkia lapsia, mutta tässä nyt kävi näin". Tai että hyvin voi aloittaa e-pillerit, jos ei nyt ihan kahden kuukauden sisällä halua lapsia (kyseessä yli 30-vuotias nainen, jolle lääkäri sanonut näin). Juuri näin ongelmattomastihan se menee...
Kenelle lapsettomuudesta voi ja kannattaa kertoa? Ovatko muut saaneet yhtä inhottavalta tuntuvia kommentteja?
Ite avasin sanaisen arkkuni juurikin blogini muodossa, mutta harmittaa, etten uskaltanut tehdä sitä jo yrittäessä :( silloin kerroin vain aivan läheisimmille. Aiheesta kyllä pitäisi puhua huomattavasti enemmän ja oon nyt yrittänytkin olla tosi rehellinen asian kanssa. Parempi myöhään kun ei milloinkaan? :)
VastaaPoista