Miksi haluaisin saada lapsia?
Lomamatkalla ollessamme ystäväni kysyi minulta kaikkien lapsi- ja lapsettomuuskeskustelujen keskellä, mikä saa minut haluamaan lapsia niin kovasti. Hän ei itse ole aivan varma, haluaako yrittää lasten hankkimista, ja varmaan siksi halusi saada tietää minun ajatuksiani asiasta.
Kysymys oli erittäin hyvä, sillä se laittoi minut itsenikin miettimään. Lasten hankkiminenhan on jollain tasolla aina itsekästä, vaikka siihen muita syitä löytyisikin. Itselleni lasten hankkiminen tuntuu osalta elämän tarkoitusta. En osaa kuvitella, että eläisimme mieheni kanssa kahdestaan loppuun asti, vaikka tässä tilanteessa siihenkin vaihtoehtoon pitäisi kai henkisesti varautua. Ajattelen, että lapset rikastaisivat elämäämme ja toisivat siihen ripauksen sitä lapsenomaisuutta ja hassuttelua, jonka me aikuiset tunnumme jossain vaiheessa menettävän. Toki lasten kasvattaminen ja lapsiperheen arki on myös rankkaa, ja asioita on tehtävä lasten ehdoilla. Jotenkin en vain koe sitä rajoittavana tekijänä, päinvastoin tunnen olevani siihen täysin valmis. Tarpeeksi kauan on jo saanut mennä ja tehdä omien mieltymysten mukaan. Näen sen vain hyvänä asiana, että joutuu vähentämään sitä omaa itsekkyyttä lasten myötä.
Tuntuu myös lohdulliselta, että osa minusta jäisi elämään lasten kautta, vaikka oma elämä loppuisikin. En olettaisi lasteni huolehtivan minusta ja miehestäni sitten, kun olemme vanhoja, mutta ainakin voisimme iloita lasten saavutuksista ja heidän elämästään. Olen ajatellut, että minulle elämän tarkoitus on olla onnellinen, ja lasten hankkiminen on yksi osa sitä.
Teini-iässä ja sen jälkeen kului monta vuotta, ettei lasten hankkimista aktiivisesti ajatellut. En oikein edes tiennyt silloin, olenko varma halustani saada lapsia. Myöhemmin ajatukset ovat kristallisoituneet hyvin selkeiksi. Haluan kokea sen, millaista on olla äiti. Osaltaan raastavaan lapsenkaipuuseen vaikuttaa se, että nyt ajatus raskaana olemisesta saati äitinä olemisesta tuntuu niin kaukaiselta, vaikealta ja saavuttamattomalta. Tietenkin, jos joku haluamasi asia riistetään sinulta, alat haluta sitä kahta kauheammin. Näin on ainakin minulle käynyt. Melkein alkaa itkettää, kun miettii sitä mahdollisuutta, että meille ei ikinä lapsia tulisikaan. Vielä on onneksi toivoa, mutta on kyllä raskasta elää elämää vuosikausia jatkuvasti odottaen ja toivoen jotakin.
Mutta muistutuksena minulle ja teille muille lapsettomille: elämme nyt keskellä kauneinta kesää, otetaan siitä kaikki irti! Carpe diem ja tsemppiä kaikille kanssasisarille 👊
Kysymys oli erittäin hyvä, sillä se laittoi minut itsenikin miettimään. Lasten hankkiminenhan on jollain tasolla aina itsekästä, vaikka siihen muita syitä löytyisikin. Itselleni lasten hankkiminen tuntuu osalta elämän tarkoitusta. En osaa kuvitella, että eläisimme mieheni kanssa kahdestaan loppuun asti, vaikka tässä tilanteessa siihenkin vaihtoehtoon pitäisi kai henkisesti varautua. Ajattelen, että lapset rikastaisivat elämäämme ja toisivat siihen ripauksen sitä lapsenomaisuutta ja hassuttelua, jonka me aikuiset tunnumme jossain vaiheessa menettävän. Toki lasten kasvattaminen ja lapsiperheen arki on myös rankkaa, ja asioita on tehtävä lasten ehdoilla. Jotenkin en vain koe sitä rajoittavana tekijänä, päinvastoin tunnen olevani siihen täysin valmis. Tarpeeksi kauan on jo saanut mennä ja tehdä omien mieltymysten mukaan. Näen sen vain hyvänä asiana, että joutuu vähentämään sitä omaa itsekkyyttä lasten myötä.
 |
| Tämä kaunis auringonlasku sopii hyvin tämän hetken haikeaan mielenmaisemaani. |
Tuntuu myös lohdulliselta, että osa minusta jäisi elämään lasten kautta, vaikka oma elämä loppuisikin. En olettaisi lasteni huolehtivan minusta ja miehestäni sitten, kun olemme vanhoja, mutta ainakin voisimme iloita lasten saavutuksista ja heidän elämästään. Olen ajatellut, että minulle elämän tarkoitus on olla onnellinen, ja lasten hankkiminen on yksi osa sitä.
Teini-iässä ja sen jälkeen kului monta vuotta, ettei lasten hankkimista aktiivisesti ajatellut. En oikein edes tiennyt silloin, olenko varma halustani saada lapsia. Myöhemmin ajatukset ovat kristallisoituneet hyvin selkeiksi. Haluan kokea sen, millaista on olla äiti. Osaltaan raastavaan lapsenkaipuuseen vaikuttaa se, että nyt ajatus raskaana olemisesta saati äitinä olemisesta tuntuu niin kaukaiselta, vaikealta ja saavuttamattomalta. Tietenkin, jos joku haluamasi asia riistetään sinulta, alat haluta sitä kahta kauheammin. Näin on ainakin minulle käynyt. Melkein alkaa itkettää, kun miettii sitä mahdollisuutta, että meille ei ikinä lapsia tulisikaan. Vielä on onneksi toivoa, mutta on kyllä raskasta elää elämää vuosikausia jatkuvasti odottaen ja toivoen jotakin.
Mutta muistutuksena minulle ja teille muille lapsettomille: elämme nyt keskellä kauneinta kesää, otetaan siitä kaikki irti! Carpe diem ja tsemppiä kaikille kanssasisarille 👊
Kommentit
Lähetä kommentti