Ensimmäinen neuvolakäynti
Nyt on sitten ensimmäinen neuvolakäyntikin takana, jipii! Jokainen päivä ja etappi on meille voitto, tuntuu niin hyvältä edetä tässä raskaudessa. Preglifen mukaan raskaudesta on nyt 21,4 prosenttia takana, ja sekin tuntuu ihan uskomattomalta. Viideosa jo! Tänään ollaan viikoilla 8+4, joten ensimmäisen kolmanneksen loppuun on toki vielä matkaa ihan reilusti. Pelko on hieman hellittänyt, mutta silti se varjostaa jokaista päivää. Niin sitä vain miettii, onko siellä pikkuisella kaikki kunnossa. Kai pieni sydän vielä lyö?
Mutta, asiaan. Neuvolasta sai jos jonkinmoista lippulappusta, ja koko aika meni oikeastaan keskustellessa. Mitään sen kummempaa siellä ei oikeastaan tehty, paitsi paino otettiin ja verenpaine mitattiin. Seuraava etappi on labroissa käynti viikon-parin päästä, ja sen jälkeen ultraäänitutkimus marraskuun aikana. Odotan jo niin paljon tuota ultraa, toivottavasti sinne asti päästään! On niin mahtavaa konkreettisesti nähdä, mitä siellä vatsassa oikein on.
Tuntui hullulta, kun neuvolassa sovittiin jo seuraavaa terveydenhoitajan käyntiä, neuvolalääkäriä ja annettiin jo ajat perhevalmennukseenkin. Terkkari kyseli, että meinaako mies tulla synnytykseen mukaan ja olemmeko ajatelleet osallistua perhevalmennuksiin. Ei todellakaan olla puhuttu näistä asioista vielä, kun ei tässä uskalla ajatella edes huomista pidemmälle. Terveydenhoitaja kehotti myös nauttimaan raskaudesta ja ottamaan rennosti, kun huomasi kuinka tarkka ja pedantti luonne olen. Tiedostan kyllä olevani äärimmäisen tarkka mm. raskausajan ruokavalioon liittyvissä asioissa, ja otan ruokarajoitteet hyvin vakavasti. Toisaalta, lapsettomuustaustan huomioiden, onko se nyt mikään ihmekään jos on tavallista tarkempi ja huolehtivaisempi? Pitää yrittää hakea tasapaino tähänkin asiaan ja olla armollinen itseään kohtaan.
Kaiken kaikkiaan, hyvillä fiiliksillä eteenpäin :) Mukavaa viikkoa kaikille!
Mutta, asiaan. Neuvolasta sai jos jonkinmoista lippulappusta, ja koko aika meni oikeastaan keskustellessa. Mitään sen kummempaa siellä ei oikeastaan tehty, paitsi paino otettiin ja verenpaine mitattiin. Seuraava etappi on labroissa käynti viikon-parin päästä, ja sen jälkeen ultraäänitutkimus marraskuun aikana. Odotan jo niin paljon tuota ultraa, toivottavasti sinne asti päästään! On niin mahtavaa konkreettisesti nähdä, mitä siellä vatsassa oikein on.
Tuntui hullulta, kun neuvolassa sovittiin jo seuraavaa terveydenhoitajan käyntiä, neuvolalääkäriä ja annettiin jo ajat perhevalmennukseenkin. Terkkari kyseli, että meinaako mies tulla synnytykseen mukaan ja olemmeko ajatelleet osallistua perhevalmennuksiin. Ei todellakaan olla puhuttu näistä asioista vielä, kun ei tässä uskalla ajatella edes huomista pidemmälle. Terveydenhoitaja kehotti myös nauttimaan raskaudesta ja ottamaan rennosti, kun huomasi kuinka tarkka ja pedantti luonne olen. Tiedostan kyllä olevani äärimmäisen tarkka mm. raskausajan ruokavalioon liittyvissä asioissa, ja otan ruokarajoitteet hyvin vakavasti. Toisaalta, lapsettomuustaustan huomioiden, onko se nyt mikään ihmekään jos on tavallista tarkempi ja huolehtivaisempi? Pitää yrittää hakea tasapaino tähänkin asiaan ja olla armollinen itseään kohtaan.
Kaiken kaikkiaan, hyvillä fiiliksillä eteenpäin :) Mukavaa viikkoa kaikille!
Muistan itsekkin tuon ensimmäisen neuvolakäynnin, kun pää meni ihan pyörälle kaikista niistä tulevista käynneistä ja hoidettavista asioista, mistä terveydenhoitaja puhui. Itse kun eli tuohon aikaan vielä niin vahvasti päivä kerrallaan meiningillä, niin oli vaikeaa edes ajatella aikaa viikkoja eteenpäin :D Nyt sitten tuon ekan neuvolan jälkeen aika alkaakin madella, kun odottelee jo kovasti sitä ensimmäistä ultraa. Sen jälkeen viikot alkaakin taas mennä ihan juosten ohi ja yhtäkkiä ollaankin jo melkein puolessa välissä raskautta :D Ihanaa odotusaikaa sinne ♥
VastaaPoistaNäinpä, tuntui kyllä niin oudolta että puhuttiin jo jostain synnytyksestäkin, vaikka vaan ohimennen :D Ajattelin juuri ihan samaa, että varmasti ennen ultraa (mikäli sinne asti päästään) aika kuluu ihan liian hitaasti! Sen jälkeen onkin sitten neuvolassa käyntejä ja joulukin lähestyy, joten aika varmasti lentää. Ihanaa odotusta myös sulle <3
PoistaHei,
VastaaPoistaTein itse viime viikolla positiivisen raskaustestin ja etsiskelin odotus-blogeja, joita voisin seurailla. Mulla on nyt menossa rv 5+5, joten vähän perässä tullaan. Ihanaa, että kaikki on sulla mennyt hyvin. Mulla taas tuntuu kaikki vielä epätodelliselta, kun ei ole vielä ekassa ultrassakaan käynyt jännittää onko siellä oikeasti jotain. Kahden viikon päästä eka neuvola ja kolmen viikon päästä eka lääkäri. Meillä myös takana monen vuoden lapsettomuus ja tämä lapsi saanut alkunsa luovutetusta munasolusta. Joten tiedän ton tunteen kun haluaa vaan elää päivä kerrallaan, eikä vielä kauheasti voi luottaa, että maalin asti pääsee. Siksi mua vähän jännittää mennä ensin neuvolaan, jos siellä suunnitellaan niin paljon tulevaa, kun ei vielä ole siellä ultrassa käynyt. Ei haluaisi suunnitella liikaa jos tuleekin pettymyksiä.
Paljon onnea plussasta! :) Oletko ajatellut käydä varhaisultrassa? Kyllähän se omakustanteisesti maksaa aika paljon, mutta jos sillä saisi mielenrauhaa, niin ehkä se olisi sen arvoista? Mullakin on taas sitä epätodellisempi ja huolestuneempi olo, mitä pidempi aika varhaisultrasta on kulunut. Toivotaan, että sulle sattuu ymmärtäväinen terkkari, omalla kohdalla tuntuu että tuo lapsettomuusasia hieman sivuutettiin toteamalla "kyllähän kaikkia raskaana olevia huolestuttaa ja pelottaa". Mutta käydään siellä neuvolassa onneksi paljon läpi myös ihan perustietoja tulevasta äidistä ja hänen tilantestaan, eli älä huoli liikoja! Toki on erittäin ärsyttävää, että neuvolassa ei välttämättä olla ihan samalla aaltopituudella tuon päivä kerrallaan -ajattelun kanssa.
Poista