Kirjasuositus: Ei kenenkään äiti

Sain juuri loppuun lapsettomuudesta kertovan kirjan "Ei kenenkään  äiti", ja voin kyllä suositella teosta lämpimästi kaikille, jota lapsettomuus koskettaa. Kirjaan on koottu useiden eri ihmisten kertomuksia lapsettomuudesta ja siitä, kuinka he ovat asian kanssa eläneet ja toimineet. Kirjasta sai ihan hirveästi vertaistukea ja mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka paljon tunnistin itse käyneeni läpi samanlaisia tunteita kuin tarinaansa avanneet. Toisaalta jotkut ihmiset käsittelivät lapsettomuutta aivan eri tavalla kuin minä, eivätkä esimerkiksi lähteneet lapsettomuushoitoihin ollenkaan tai aloittivat ne vasta hyvin pitkän yrityksen jälkeen.

Päällimmäisenä jäi mieleen, kuinka lapsettomuus vaikuttaa läpi elämän. Se ei todellakaan kaikilla pääty siihen, kun lapsitoive vihdoin ja viimein toteutuu, vaan vaikuttaa jatkossakin elämään monella tavoin. Se vaikuttaa tapaan olla vanhempi, siihen kuinka suhtaudutaan lapseen liittyviin asioihin ja se voi aiheuttaa ehkä jopa ulkopuolisuutta muiden vanhempien joukossa. Tämänkin voi toki kääntää voimavaraksi ja yrittää iloita siitä, kuinka itse ei ainakaan ota asioita itsestäänselvyytenä. Lähtökohta vanhemmuuteen on varmasti monella lapsettomuudesta kärsineellä aivan erilainen kuin sellaisella, joka on nopeasti ja vaikeuksitta onnistunut tulemaan raskaaksi ja synnyttämään lapsen. Huoli ja pelko siitä, meneekö kaikki hyvin, on kyllä ainakin itselläni ihan jatkuvaa ja jokapäiväistä. Lisäksi epävarmuudessa eläminen on mielettömän kuormittavaa henkisesti, eikä sitä kukaan edes jaksa vuodesta toiseen.

Itselläni huolehtiminen tulee jo uniinkin: toissayönä näin kamalaa unta, jossa join alkoholia 😱 Heti herätessäni huokaisin helpotuksesta, onneksi se oli vain unta! :D Veikkaan, että tämä oli vasta alkusoittoa inhottaville unille...