Varhaisultran kuulumiset
Kävimme tänään miehen kanssa alkuraskauden varhaisultrassa hormonipoliklinikalla. Jännitti ihan tuhottomasti, ja tietenkin aikamme oli myöhässä noin vartin. Sydän tykytti tuhatta ja sataa, tuntui että se nousee ihan kurkkuun asti. Olin varautunut kaikkeen: keskeytynyt keskenmeno, tuulimuna, kohdunulkoinen raskaus jne.
Siinä sitten hetki rupateltiin mukavan lääkärin kanssa ja sen jälkeen siirryttiin ultraamaan. Hyvin nopeasti lääkäri sanoi, että nyt hän uskaltaa jo onnitella, kyllä sieltä alkio löytyy! Saimme nähdä monitorista ihanan näyn ja kuvankin saimme tietty mukaan 💓 Sykekin havaittiin ja kokoa sintillä oli arviolta vajaat 8 mm.
Siinä sitten hetki rupateltiin mukavan lääkärin kanssa ja sen jälkeen siirryttiin ultraamaan. Hyvin nopeasti lääkäri sanoi, että nyt hän uskaltaa jo onnitella, kyllä sieltä alkio löytyy! Saimme nähdä monitorista ihanan näyn ja kuvankin saimme tietty mukaan 💓 Sykekin havaittiin ja kokoa sintillä oli arviolta vajaat 8 mm.
Itse olin laskeskellut, että tänään olisi 6+6, mutta lääkäri tarkensi sen viikkoihin 6+4. Laskettu aika olisi näin ollen 30.5.18. Olemme miehen kanssa molemmat niin onnesta soikeina, ja mieltä helpotti nähdä oikeasti elävä sikiö, jolta löytyi syke. Nyt vaan hyvällä mielellä eteenpäin, toivoen että kaikki sujuisi hyvin. Niin alussa ja hauraana vasta mennään, mutta ihan uskomaton fiilis kyllä!
Löysin vasta blogisi :) mutta erittäin paljon onnea plussasta! :)
VastaaPoistaNiin ja paljon onnea myöskin raskauteen!
PoistaKiitos paljon! Ja hei sitä samaa, teillekin näköjään pikkuinen syntymässä :) Ihanaa <3
PoistaVoi ihana lukea blogiasi, onnea plussasta <3 teidän tarina muistuttaa alultaan hyvin paljon meidän omaa: myös 3v lapsettomuus ennen positiivista raskaustestiä. Kirsikkana kakun päälle meidän tytär syntyi keskosena hätäsektiolla toukokuussa. Toivottavasti teidän vauvelilla ei oo yhtä kiire maailmaan <3
VastaaPoistaKiitos! :) Ihanaa kuulla, että teidän lapsettomuustaipaleenne on päättynyt onnellisesti <3 Huh, varmasti todella hurja kokemus tuo hätäsektio kaiken kokemanne jälkeen. Selailin blogiasi, ja jaan kyllä paljon samoja ajatuksia kanssasi. Lapsettomuus on edelleen tosiaan tabu, ja siitä pitäisi puhua paljon avoimemmin, vaikka se onkin vaikeaa. Lisäksi lapsettomuus jättää jälkensä, mistä kirjoititkin Lapsettomuuden jälkeen -postauksessasi. Jollain tavalla se kulkee aina mukanamme, vaikka lapsia meille suotaisiinkin. Mutta pitää yrittää kääntää se voimaksi! :)
PoistaJoo ja se "lapsettoman identiteetti" seuraa varmaan vielä pitkään! Mutta uskon että osaan sen takia arvostaa omaa lasta ekstrapaljon :)
PoistaAivan varmasti! Ja vaikka ei ihan joka hetki arjessa sitä kiitollisuutta pystyisikään kokemaan, muista ettei siitä tarvitse kokea huonoa omaatuntoa :) Arki pienen lapsen kanssa on varmasti haastavaa, on lapsi saanut alkunsa hoidoilla tai ilman.
PoistaOnnea! Tunnistan vahvasti tuon kuinka pelottava tilanne varhaisultra on. En tiedä kuinka sinne uskallan enää uudestaan mennä, jos joskus se onni vielä meille saadaan.
VastaaPoistaKiitos! Niin, voi ei, sulla oli se aivan kammottava kokemus silloin :/ Kyllä noi lääkärit on välillä niin empatiakyvyttömiä ja sosiaalisesti kömpelöitä. Toivon sulle ihan hirveästi tsemppiä piinapäiviin ja tarrasukkia pienelle!
Poista