Kuinkas sitten kävikään?
On jo aikakin tulla kertomaan tänne, miten viime viikot peruuntuneen inseminaation jälkeen ovat sujuneet. Meille suunniteltu inseminaatio tosiaan peruuntui aivan viime tingassa, kun jo makasin tutkimuspöydällä valmiina toimenpiteeseen. Pettymys oli tietenkin suunnaton, ja seuraavat päivät kuluivat todella sekavissa tunnelmissa. Olimme jo ehtineet hyödyntää lähestyvän ovulaation paria päivää aiemmin, mutta kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, ei munasolu suunnitellun inseminaation aikaan ollut vielä irronnut. Tuntui siis siltä, että raskaus ei todellakaan ole kovin todennäköinen. Vaikka kyllähän siittiöt voivat sinnitellä hengissä monta päivää, ja (ensimmäinen?) ovulaatio on luullakseni tapahtunut kuitenkin torstai-illan aikana. Minullahan oli kypsymässä 3-4 erikokoista, isompaa follikkelia, mutta ei hajuakaan moniko niistä on oikeasti ovuloitunut.
Pidimme sitten miehen kanssa hyvin varovaista linjaa seuraavien päivien ajan. Jotenkin tuntui, että jos lähtisimme sooloilemaan, meitä rankaistaisiin siitä jollakin kammottavalla tavalla. Karma is a bitch. Noh, muutaman päivän päästä luistimme kiellosta, mutta yhdessä tulimme siihen lopputulokseen että riski/todennäköisyys hedelmöittymiseen on silloin ollut enää minimaalinen.
Lääkärin kiellosta huolimatta otin myös lugesteronit käyttöön ihan vain varmuuden vuoksi. Niin kovasti halusin uskoa siihen, että raskaus olisikin tästä hoidosta mahdollinen. Tiesin, että lugeista ei ole mitään haittaakaan, paitsi tietty ne inhottavat sivuvaikutukset.
Viime viikon sunnuntaiaamuna, jolloin oli arvioni mukaan dpo 10, tein sitten testin. Ja mitä se näyttikään! <3
Peloista ja ahdistuksesta en viitsi edes alkaa kirjoittaa, niistä saisi helposti taas monen sivun tarinan aikaiseksi. Siksi olen varmaan alitajuisesti viivytellyt tännekin kirjoittamista. Yritän ottaa päivä kerrallaan ja tietenkin toivoa, että jos NYT, vihdoin ja viimein, voisi olla se kerta, kun meille vihdoin suotaisiin toivomamme onni. Kolmas kerta toden sanoo?
Pidimme sitten miehen kanssa hyvin varovaista linjaa seuraavien päivien ajan. Jotenkin tuntui, että jos lähtisimme sooloilemaan, meitä rankaistaisiin siitä jollakin kammottavalla tavalla. Karma is a bitch. Noh, muutaman päivän päästä luistimme kiellosta, mutta yhdessä tulimme siihen lopputulokseen että riski/todennäköisyys hedelmöittymiseen on silloin ollut enää minimaalinen.
Lääkärin kiellosta huolimatta otin myös lugesteronit käyttöön ihan vain varmuuden vuoksi. Niin kovasti halusin uskoa siihen, että raskaus olisikin tästä hoidosta mahdollinen. Tiesin, että lugeista ei ole mitään haittaakaan, paitsi tietty ne inhottavat sivuvaikutukset.
Viime viikon sunnuntaiaamuna, jolloin oli arvioni mukaan dpo 10, tein sitten testin. Ja mitä se näyttikään! <3
Peloista ja ahdistuksesta en viitsi edes alkaa kirjoittaa, niistä saisi helposti taas monen sivun tarinan aikaiseksi. Siksi olen varmaan alitajuisesti viivytellyt tännekin kirjoittamista. Yritän ottaa päivä kerrallaan ja tietenkin toivoa, että jos NYT, vihdoin ja viimein, voisi olla se kerta, kun meille vihdoin suotaisiin toivomamme onni. Kolmas kerta toden sanoo?
Eikä! Ihan mahtavaa! Onnea onnea <3 voi todella toivon, että kolmas kerta toden sanoo, meillä molemmilla! :) milloin teillä on alkuraskauden ultra? Ja ymmärrän, että varmasti pelottaa ja ahdistaa kaiken aikaisemmin kokemasi perusteella, että mitä tuleman pitää. Jännittääkö muuten se, että tärppäsikö useampi kiinni? :)
VastaaPoistaVoi kiitos <3 Totta tosiaan, mehän ollaan molemmat hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Ultra on 25.10., tuntuu että sinne on vielä ikuisuus! Oletko itse pohtinut varhaisultraan menemistä? Jotenkin ei yhtään jännitä monisikiöraskauden mahdollisuus, kun sekin tuntuu niin utopistiselta ajatukselta, että sieltä yksikin elävä alkio löytyisi. Lääkäri (tämä sama "tahdikkaasti" inseminaation peruuntumisen hoitanut) sanoi minulle puhelimessa, että "tuskin niitä siellä kovin montaa on". Mitähän tästäkin nyt pitäisi taas ajatella :D
PoistaOlen kyllä kans ajatellut käydä varhaisultrassa ehdottomasti! Yritän eka josko sais julkiselta puolelta, kun tää mun kierto oli vähä pidempi ja ei voi kuukautisista laskea viikkoja... :D voi kun menis nyt aika nopsaan, että päästään varmistamaan kaiken olevan kunnossa <3 no onpa jännä lääkärin reaktio! Eka peruu inseminaation, koska riski monikkoraskaudelle ja sitten tokaisee, että tuskin niitä siellä monta on? :D
PoistaNiin joo, hankalaa kun ei tuo viikkojen laskeminen ole sulla nyt niin selkeää...toivottavasti pääset julkiselle tsekkaukseen! Tuntuu, että aika kyllä matelee nyt. Työviikot menee nopeasti, mutta heti kun on aikaa ajatella niin huomaan ettei mikään muu pyöri mielessä kuin se, onko kaikki hyvin. Juu, tuo lääkäri on ihan ihme tapaus 😄
PoistaÄäk miten ihanaa! <3 Paljon onnea ja paljon tsemppiä matkaan! Oletko tehnyt uusia testejä?
VastaaPoistaSiis onko meitä nyt kolme kaksi keskenmenoa kokenutta bloggaajaa raskaana? Miten sattuikin! Ei ole ainakaan vertaistuesta puutetta :)
Kiitos Emili! <3 En ole tehnyt uusia testejä, sillä luulin niiden loppuneen. Nyt löysinkin vielä yhden käyttämättömän raskaustestin, joten pakkohan se on jossain vaiheessa testailla, onko viiva vahvistunut vai ei. Vaikka kyllähän sen tietää, ettei se jatkuva testailu mitään hyödytä :D
PoistaTajusin itsekin saman juuri eilen, ihan uskomatonta! Ja niin ihanaa <3 Miten voikin sattua niin sama ajoitus jokaiselle? Niiiin kovasti toivon meille kaikille onnistumista :)
No niinpä onkin, ihan totta!! :D <3 mulla toki se ensimmäinen oli "vain" varhainen km/kemiallinen, mutta kolmatta kertaa koen raskaana olevani, ehdin tuolloin viikon iloita raskaudesta. Ihana sattuma tämä kyllä ja tärkeää vertaistukea <3 Toivon niin sydämeni pohjasta, että meillä kaikilla nyt etenee raskaudet hyvin ja saadaan kesävauvat!
PoistaNo niinpä! Olis ihan mieletöntä ❤️
PoistaAivan ihanaa <3 Suuresti onnea plussan johdosta ja toivottavasti kaikki menee hyvin! Elämä kyllä osaa välillä todellakin yllättää :D <3
VastaaPoistaKiitos! <3 Elämä on kyllä niin yllätyksiä täynnä, ei mene mikään suunnitelmien mukaan :D Toivon tosiaan sydämeni pohjasta että nyt olisi meidän vuoro onnistua. Saa nähdä kuinka käy.
Poista