Raskausviikot 25-28

28 viikkoa täynnä, jihuu! Monelle synnytys tuntuu tässä vaiheessa varmasti kovin kaukaiselta asialta, mutta omalla kohdallani olen jo varautunut siihen, että se voi tapahtua milloin vain. Siksi juhlin jokaista lisäpäivää ja -viikkoa, jonka vauvat kohdussa kasvavat. Kuten kuvasta näkyy, vatsa on jo yhtä iso kuin monella viimeisillään olevalla. Oma olokin on sen mukainen :D


Oireet:
  • Harjoitussupistukset
  • Selkäkipu
  • Nenäverenvuodot
Nukkuminen on muuttunut katkonaisemmaksi, kun yöllä herään usein asentoa vaihtamaan. Vartalotyynystä huolimatta selkä ja lonkat kipeytyvät nukkuessa (ja myös sohvalla maatessa). Vessassa käyn yhdestä kahteen kertaa yössä. Huomaan vatsan monesti kovettuvan öisinkin, ja harkkasupistusten laatu on muutenkin muuttunut paljon napakammaksi ja selkeämmäksi. Niitä tulee ja menee vuorokauden ympäri huolimatta siitä, mitä teen.

Muutamaan otteeseen olen saanut niistettyäni ihan kunnon nenäverenvuodon aikaan, kun limakalvot ovat niin kuivat. Verenpaineet ovat melko alhaiset, joten välillä huippailee. Hemoglobiini oli onneksi viime labroissa parempi kuin kertaakaan raskauden aikana, 113! Enkä edes ole syönyt rautaa. Summa summarum, vointi on edelleen yllättävän hyvä ennakko-odotuksiini nähden. Suuri osa on luonnollisesti sen ansiota, että saan levätä niin paljon kuin tarvitsee ja tehdä asioita oman voinnin mukaan. Töissä käyminen olisi ihan mahdotonta, sellaista rasitusta en enää kestäisi.

Fiilikset:

Meillä on uusi asunto! Onni potkaisi, ja pääsemme muuttamaan ihan uuteen kerrostalokolmioon, joka valmistuu toukokuun lopulla. Asunnossa on lisäksi pieni vaatehuone, iso lasitettu parveke, wc ja kylpyhuone, jotka kaikki ovat pelkkää plussaa. En yhtään tiedä, mikä tilanteemme tulee touko-kesäkuun vaihteessa olemaan ja kuinka hoidamme muuton käytännössä, mutta luotan siihen että apukäsiä löytyy kyllä. Voihan se olla, että vauvat eivät ole edes kotiutuneet sairaalasta tuolloin. Ja ihanaa, kun uuden asunnon myötä pääsin suunnittelemaan lastenhuoneen sisustusta! Sekin konkretisoi vauvojen saapumista. Nykyisessä asunnossa ei erillistä lastenhuonetta olisi ollutkaan.

Alkuun sairaslomalla meni selvästi muutama viikko ihan vain siihen, että palauduin työn kuormituksista. Nyt huomaan välillä ajan jo käyvän hieman pitkäksi ja kaipaisin enemmän tekemistä, vaikka toki kuormitun paljon herkemmin kuin yleensä. Olen kanavoinut lähes kaiken energiani hankintojen pohtimiseen ja tekemiseen. Viime viikko meni vauvanvaatteita pestessä ja kokojen mukaan lajitellessa. Lisäksi olen tavannut ystäviä, joogannut lähes päivittäin ja lukenut vauva-aiheisia kirjoja. Hankimme myös kaikille kolmelle omat vauvakirjat, joita olen pikkuhiljaa alkanut täyttää odotus-osioiden kohdalta.

Tunteet ovat edelleen vaihdelleet laidasta laitaan. Jonain päivinä leijun vauvakuplassa, ja jonain päivinä erilaiset pelot ovat päällimmäisenä mielessä. Olemme toivoneet lasta niin monta vuotta, että jollain tasolla pelkään mitä tapahtuu, kun tämä toive vihdoin muuttuu todeksi kolminkertaisena. Mitä jos se ei tunnukaan miltään? Toivon, että kestän tulevan väsymyksen ja muut mahdolliset koettelemukset mielenterveyteni horjumatta. Tänään meillä kävi kaupungin kotipalvelun työntekijä kartoittamassa tilannettamme. Tuntuu hyvältä tietää, että sieltä saamme tulevaisuudessa apua ainakin kerran viikossa parisen tuntia kerrallaan. Ilmaistahan tämä apu ei tietenkään ole, mutta ei onneksi kovin kallistakaan.

Olen päättäväinen siitä, että haluan pitää nämä pienet vatsassa kasvamassa ja kehittymässä yhä niin kauan kuin vain on mahdollista. Totta kai tiedän, ettei asia ole pelkästään minusta kiinni. Jos komplikaatioita tai riskejä ilmaantuu, on parempi että raskaus puretaan (eli tehdään sektio) tarpeen vaatiessa. Jokainen päivä lisää kohdussa on vauvoille plussaa ja vaikuttaa siihen, mistä lähtökohdista he elämänsä aloittavat. Olen myös varautunut siihen, että minä kertana hyvänsä en lähdekään äitipolikäynniltä takaisin kotiin vaan minut otetaankin osastolle. On itselleni parempi tiedostaa tuo mahdollisuus jo etukäteen, ettei se sitten tulisi niin kovana järkytyksenä, jos näin pääseekin käymään. Olemme tosin miehen kanssa suunnitelleet vielä yhteistä parisuhdeaikaa illallisen ja hotelliyön merkeissä ensi viikolle. Toivon kovasti, ettei tämän tielle tulisi esteitä.

Etukäteen minulle on puhuttu sektion tekemisestä viikolla 34 (laajemmalla skaalalla sektio tehdään kolmosten kohdalla yleensä viikoilla 31-36), mutta viime käynneillä kukaan ei ole maininnut tähän liittyen mitään. Luulen lääkäreiden jättävän asian toistaiseksi taka-alalle, koska eivät hekään voi ennustaa tilanteen kehittymistä. Mutta on siis hyvin todennäköistä, että kuuden viikon päästä sektio on jo tehty.

Huomenna on seuraava äitipoliaika, joka hieman jännittää. Viime käynnillä A-tyttö ja B-poika olivat jääneet kasvussa hieman jälkeen, ja kasvukäyrä näytti -1 SD kummankin kohdalla. C-tyttö on kasvanut tasaisesti ja odotusten mukaan. Pidetään peukkuja, että tilanne näyttäisi huomenna hyvältä kaikkien kohdalla!

Kommentit

  1. Voi että, teillä elellään jänniä aikoja. Toivottavasti viihtyisivät kuitenkin hetken vielä piilossa. :) Ja että ehditte pitää parisuhdesuunnitelmanne vielä ennen kuin kaikki mullistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Mä toivon myös, että vielä ainakin kuukausi saataisiin mennä näin ja kasvatella vauvoja. Ainakin toistaiseksi treffi-illan toteutuminen näyttää ihan todennäköiseltä :)

      Poista
  2. Onnittelut uudesta asunnosta! Me muutettiin kun esikoinen oli vauva (ei toki enää ihan vastasyntynyt), ja se oli minulle helpoin muutto ikinä! Katselin vain iloisesti kun muut kantoivat tavaroita, itse toimin vauvavahtina. Pakkaaminen saattaa olla vähän hankalampaa...

    Aika on kyllä mennyt mahdottoman nopeasti kun pienet jo kohta syntyvät. Alkaa jännittää puolestasi :D Miltä sektio tuntuu etukäteen? Monelle se tuntuu olevan ajatuksenakin jo ihan kauhea.

    Olisi kivaa kuulla teidän hankinnoista ja järjestelyistä enemmän, nimenomaan kolmosraskauden näkökulmasta. Esim. miten kolmen kanssa liikutaan, tuleeko teille esim. vaunuja ollenkaan? Saako mies olla pidempään isyyslomalla yhtä aikaa kanssasi?

    Toivotaan että loppuraskaus sujuisi hyvin ja mahdollisimman pitkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla kokemuksia vauvan kanssa muuttamisesta, varsinkin jos se äidin näkökulmasta voi tuntua helpolta :D Tuota pakkaamista mietin, että pitäisikö nyt jo aloitella hyvissä ajoin. Vähän nihkeää toisaalta elää sitten pahvilaatikoiden keskellä, mutta jonkinlaiselta "välivaiheelta" tämä nyt tuntuu muutenkin.

      Sektio vähän jännittää jo, jotenkin hurja ajatus että olen itse hereillä ja siellä lääkäri sitten vain kaivelee niitä vauvoja mahasta. Ja toki siitä toipuminen mietityttää myös.

      Pitää kirjoittaa ihan erikseen tästä kolmosraskaus-aspektista! Asia on ollut mielessä ja mielelläni siitä kirjoitan varsinkin jos tiedän, että se ihmisiä kiinnostaa.

      Sinne myös hyviä vointeja :)

      Poista
  3. Onnea uudesta asunnosta! :) ja samaa mieltä, kun Emili, että menee aika kyllä hirmuista vauhtia, kun siellä pienokaisten syntymä ei ole enää nii kaukana!

    Täällä kanssa välillä menee tunteet laidasta laitaan. Olen niin onnellinen pienestä ja innoissani tulevasta elämän muutoksesta. Mutta välillä iskeekin tajuntaan, että mitä jos en vaikka nautikaan siitä vauva arjesta ja kaikki meneekin ihan eri tavalla, kun olen kuvitellut? Tätä on niin monta vuotta haaveillut (jo ennen yritystaivaltakin siis) ja nyt kun se on toteutumassa, niin tulee pelkojakin mieleen ja alkaa kyseenalaistamaan asioita. Mutta tämäkin on toivottavasti ihan normaalia tunteiden ja ajatusten käsittelyä :)

    Toivottavasti äitipoli käynnillä oli kaikki kunnossa, tulehan taas päivittelemään kuulumisia, kun ehdit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aika on todellakin kulunut nopeasti, kohta on huhtikuu ja sitten voidaan jo sanoa että pienet syntyvät viimeistään ensi kuussa!

      Varmasti on ihan normaalia, että käy läpi noita vähän synkempiä ja negatiivisempia ajatuksia. Eiköhän se ole osa tätä äidiksi kasvamisen prosessia. Mä luulen toisaalta, että meillä voi olla jopa aika realistiset ja todenmukaiset odotukset tulevasta verrattuna niihin, joilla raskaus on alkanut ihan yllättäen tai tosi nopeasti.

      Kaikki oli onneksi kunnossa pienillä, hyvin olivat kasvaneet <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit