Miltä tuntuu odottaa kolmosia?

Jo pitkään minun on pitänyt kirjoittaa siitä, miltä kolmosten odottaminen ja tulevaan elämänmuutoksen valmistautuminen tuntuu. Joten täältä pesee, hyppää mukaan!

Kaikki kolme yhteispotretissa

Ainutlaatuiselta. Kolmosia syntyy Suomessa keskimäärin noin kymmenet vuodessa. Ei kovin paljon siis. Minun kohdallani kyseessä on trikoriaalinen triamniaalinen raskaus eli kaikilla sikiöillä on omat istukat ja omat sikiöpussinsa. Tämä on hyvä asia, kun puhutaan monisikiöraskauden ennusteesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Mitä enemmän sikiöt jakavat kohdussa keskenään (istukan, kalvoja tai verisuonia), sitä isommat ovat riskit erilaisiin komplikaatioihin matkan varrella. Kolmosraskaudesta puhutaan myös nimellä trigeminiraskaus. Meillä sikiöt ovat ei-identtisiä eli kaikki ovat saaneet alkunsa omasta munasolustaan. He voivat siis näyttää ihan erilaisilta keskenään. Voi juku, en malta odottaa sitä hetkeä kun pääsen näkemään heidät!

Kolmosraskaudesta kertominen on herättänyt aikamoisia reaktioita ihmisissä. Minun kohdallani reaktiot ovat onneksi olleet pääosin hyvin iloisia, positiivisia ja kannustavia. Kukaan ei ole pahoitellut asiaa tai ilmaissut negatiivista suhtautumista. Aika moni ihmettelee, kuinka minun sisälleni edes mahtuu kolme vauvaa. Ja itsekin ihmettelen sitä edelleen joka päivä :D

Jännittävältä. Koko raskauden ajan olen pelännyt tai vähintään jännittänyt jotain. Alkuun pelkäsin eniten keskenmenoa ja sen jälkeen erittäin ennenaikaista synnytystä tai lapsivesien menoa. Tällä hetkellä eniten huolta aiheuttaa kohtukuoleman pelko ja vauvojen liikkeiden tunteminen. Minun on ollut hieman hankala erottaa A:n ja B:n liikkeitä toisistaan, he kun ovat olleet nyt molemmat pää alaspäin ja melko lähekkäin toisiaan. C:n liikkeet pystyn hyvin erottamaan. A:n ja B:n kasvukin on viime viikkoina hidastunut ja he kasvavat selvästi alakäyrällä. C:stä ei tämänkään asian suhteen ole ollut huolta, hän kasvaa tasaisesti keskikäyrällä.

Sekin jännittää, miten vauvat sektion jälkeen tähän maailmaan saavuttuaan pärjäävät. Minulle on aiemmin kerrottu, että sektio tehdään raskausviikoilla 31-36. Tätä kirjoittaessani meneillään on rv 29+4, joten jo parin viikon sisällä voi alkaa tapahtua! Tietenkin toivon, että raskaus etenisi mahdollisimman pitkälle. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, vauvat tulevat joka tapauksessa syntymään ennenaikaisesti eli keskosina. Keskoseksi määritellään lapsi, joka on syntynyt ennen raskausviikkoa 37. En tiedä yhtäkään kolmosodottajaa, jonka raskaus olisi edennyt edes viikolle 36+.

Toivon kovasti, että kenellekään vauvoista ei tule syntymän jälkeen sen isompia komplikaatioita. Olen varautunut pidempäänkin sairaala-aikaan vastasyntyneiden teholla ja valvontaosastolla. Tiedän, että ennenaikaisina syntyneet vauvat tarvitsevat keuhkojen kehittymättömyyden vuoksi usein tukea hengittämiseen ja heille voi tulla hengityskatkoksia. Nenä-mahaletkua tarvitaan ruokailemiseen, kun vauva on vielä liian heikko syödäkseen itse tai ei osaa imeä. Myös aivoverenvuotojen, suolisto-ongelmien, infektioiden sekä matalan tai korkean verensokerin riski on olemassa.

Hurjalta. Mietityttää, että kuinka tulemme jaksamaan. Vauva-aika tulee varmasti olemaan todella väsyttävää ja rankkaa, kun moni kokee uupuvansa jo yhden lapsen kanssa pahasti. Siitä puhumattakaan, kun kaikki lähtevät liikkumaan - miten sitä ikinä ehtii samaan aikaan vahtimaan kaikkia? Kolhuilta ei taatusti tulla välttymään. Tunnen jonkinlaista haikeutta siitä, että omat käteni tai sylini eivät millään riitä kaikille kolmelle samaan aikaan. Vaikka jokaista haluaisi huomioida tasapuolisesti, luulen että joku joutuu arjessa usein pakostakin odottamaan omaa vuoroaan itkua vääntäen.

Kaikeksi onneksi ihan hetkeen ei tarvitse jäädä yksin selviämään vauva-arjesta, sillä monikkoperheet saavat pidennystä isyysvapaaseen. Tänään 1.4. voimaan tullut lakimuutos mahdollistaa sen, että mieheni saa olla isyysvapaalla yhteensä 90 arkipäivää. Myös vanhempainrahaa maksetaan pidempään, kolmosista 278 arkipäivää. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan aiomme olla molemmat kotona samaan aikaan ainakin tuon 90 arkipäivää eli kolmisen kuukautta plus miehen kesälomat päälle. Sen jälkeen katsotaan, yrittääkö mies jatkaa opintojensa loppuun viemistä vai vaikuttaako se yhä täysin mahdottomalta.

Haastavalta. Se, että saamme kolme lasta kerralla, asettaa luonnollisesti omat haasteensa. En voi kuvitellakaan, että vauvojen synnyttyä lähden sitten itsekseni ihanalle vaunulenkille päivittäin tai menen heidän kanssaan kahvilaan ystävää tapaamaan. Johonkin lähteminen tulee taatusti olemaan varsinainen operaatio, johon sisältyy valtava määrä tavaraa.

On ollut varsinainen päänvaiva pohtia, millaiset vaunut hankimme. Tällä hetkellä ykkösenä ovat kuvassa näkyvät Trippy-yhdistelmävaunut, jotka vaikuttavat varsin näppäriltä ja muunneltavilta. Harmi sinällään, että näitä ei pääse kokeilemaan missään, vaan ne täytyy tilata verkkokaupasta muutaman viikon toimitusajalla. Kurjaa, jos vaunut eivät sittenkään vaikuttaisi meille hyvältä, kun hintaakin niille tulee aika roimasti. Tila-autokin on jo merkin ja mallin osalta mietittynä, mutta en tiedä milloin uskallamme oikeasti vaihtaa auton. Tarvitsemme tosiaan sellaisen auton, jonka takapenkeille mahtuu kolme turvakaukaloa vierekkäin. Ja voin kertoa, että ihan perus farmariauto ei tähän riitä!




Kuva: Vauvakulma.fi


Olemme miehen kanssa paljon jo miettineet, että tulee olemaan erittäin tärkeää kohdella lapsista jokaista omana yksilönään. Olen pohtinut sitäkin, menevätkö he tulevaisuudessa samaan päiväkotiryhmään tai koulussa samalle luokalle. En missään nimessä halua, että ensimmäinen heistä välittyvä mielikuva ihmisille on "ai noi on ne kolmoset". Sekin voi olla haastavaa, että kaikki ikään liittyvät vaiheet, kuten uhmaikä ja murrosikä, tulevat suhteellisen samanaikaisesti.

Myös taloudellisesti tilanne asettaa meille haasteita. Niin moni asia täytyy hankkia kolminkertaisena, emmekä voi kierrättää tavaroita vanhemmalta lapselta nuoremmalle, kuten monessa muussa perheessä. Onneksi olemme saaneet ja ostaneet lähes kaiken tarvitsemamme käytettynä, siinä on säästynyt jo pitkä penni. Ja onhan kolmen lapsen perhe muutenkin jo nykyisessä mittakaavassa suurperhe ja menot sen mukaiset. Mietipä vaikka sitä vaippojen määrää, joka meillä tulee kulumaan.

Ihanalta. Onhan se nyt edelleen ihan mieletöntä, että vatsassani on kolme vauvaa! Millainen side heille jo kohdussa muodostuukaan, kun siellä vieri vieressä köllöttelevät ja toisiaan muksivat. Toivon, että vähän isompana heille on leikkiseuraa toisistaan. Varmasti he myös saavat monessa asiassa tukea toinen toisistaan (sekä aikaansaavat meheviä riitoja ja erimielisyyksiä :D).

Tulipa nyt sivuttua monen monta asiaa tässä kirjoituksessa, mutta ehkä se kuvastaa jollain tavalla oman pään sisällä liikkuvia ajatuksia. On niin paljon mietittävää ja huomioitavaa, ja haluan olla jo etukäteen mahdollisimman hyvin varautunut ja valmistautunut tähän suureen elämänmuutokseen. Vaikka tripla-arki tulee takuulla olemaan haasteellista ja kuormittavaa, tuottaa se taatusti myös kolminkertaisesti iloa meille 💛

Kommentit

  1. Oi vitsi olen odottanut tätä kirjoitusta <3 Kuten aloititkin niin onhan tuo ainutlaatuista ja teidän matkaa on tripla jännittävää seurata. :) Hurjaa kuinka nopeasti aika menee ja kolmikko on ihan juuri täällä. Onnea loppuodotukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirjoitus oli mieluisaa luettavaa! :) Ei sitä tosiaan voi itsekään uskoa, että viimeistään ensi kuun alussa pienet ovat jo täällä. Kiitos ja aurinkoista kevättä myös sulle <3

      Poista
  2. Olipa kiva, kun kirjoitit postauksen tästä aiheesta ja pääsi vähän kurkistamaan ajatuksiisi, että miltä tuntuu odottaa kolmea vauvaa samaan aikaan! :) On kyllä mieletöntä, että vatsassasi on kolme vauvaa <3 ja varmasti on tulevaisuudessa rankkaa mutta varmasti myös juuri triplasti onnea ja iloa! Ihana jatkossakin sitten seurata teidän ainutlaatuista matkaa, kun vauvat ovat tällä puolella masua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, jos tykkäsit lukea! Juuri näin se varmasti tulee olemaan. On ollut kiva näin virtuaalisesti "kulkea yhdessä" tätä odotusaikaa, kiitos kaikesta vertaistuesta matkan varrella <3 Minäkin luen sitten mielelläni myös teidän arjesta vauvan synnyttyä :)

      Poista
  3. Toista odottaessa (siis ihan yksösraskaudessa), kun vauva oli vaisuna ja liikkeet oli vähäisiä, kävin kolmesti polilla ultrattavana loppuraskaudessa. Vähän hävetti kun tuntui, että menin turhaan, kun joka kerta kaikki oli kunnossa. Mutta kun sanoin asiasta siellä, että vähän hävettää, niin mulle sanottiin tosi topakasti, että aina kun liikkeet ei tunnu kunnolla, niin heti vaan yhteyttä. Sitten jos liike pysähtyy, niin voi olla jo kiire.

    Synnytyksessä sitten paljastui, että meidän touhottaja oli saanut itsensä napanuoraan solmittua oikein kunnolla ja vielä ihan oikean solmunkin tehtyä tuohon nuoraan. Ultrassa sitä ei nähty, mutta onneksi kasvun hidastumisen takia silti käynnistettiin. Kaikki meni lopulta hyvin, mutta tuli mieleeni kun luin tuosta, että kahden liikkeitä ei oikein erota. Eli herkästi kannattaa mennä polille ja ottaa puheeksi se, jos liikkeet vaisuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika hurjaa, onneksi teillä meni kuitenkin kaikki loppujen lopuksi hyvin! Minäkin olen pariin otteeseen erinäisistä syistä päivystyksessä käynyt tsekkauttamassa tilannetta ja todennut myös silloin, että vähän hävettää. Ihanasti siihen on onneksi suhtauduttu, eikä kukaan ole ihmetellyt mitä siellä teen. Päinvastoin sanoivat, että aina kannattaa soittaa/tulla näytille jos jokin mietityttää. Nyt onneksi tuntuu, että liikkeiden erottaminen onnistuu jo paremmin ja onneksi minulla on kontrollikäyntejä näin loppuvaiheessa muutenkin tiuhaan.

      Poista
  4. Huhuu, miten mahtaa mennä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä! Juuri kirjoittelin kuulumisia, sairaalaan ollaan siirrytty nyt vatsaa kasvattelemaan 😁

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit