Terveisiä osastolta



Tänään, rv 31+6, lähdin heti aamusta kontrollikäynnille äitipolille. Edellinen kontrolli oli ollut vähän yli viikko sitten, ja jo tuolloin todettiin kohdunkaulan lyhentyneen 2,4 cm:in. Tuolloin sovittiin lääkärin kanssa, että lopetan siihen asti harrastamani joogan ja muun ylimääräisen rasituksen, kuten kävelylenkit, ja keskityn lepäämään. Tästä huolimatta tämänpäiväisessä ultrassa suljettua kohdunkaulaa oli jäljellä enää vajaa sentti. Kohdun sisäsuukin oli lähtenyt avautumaan. Vauvoilla ei onneksi ole hätää, he liikkuvat edelleen vilkkaasti ja jatkavat kasvamista. Kohdunsuun tilanteen takia jäin kuitenkin käynniltä suoraan tänne synnyttämättömien vuodeosastolle eli antenataaliosastolle. Vaikka olin ollut varautunut osastolle joutumiseen jo viikkojen ajan, täytyy myöntää että tämä muutos käynnisti aikamoisen tunnemylläkän päässä. Olen vuodattanut muutaman kyyneleen jännityksestä ja pelosta johtuen. Tuntuu, että kaikesta varautumisesta huolimatta tämä kaikki tulee nyt jotenkin niin nopeasti. Levolla pyritään edelleen pitämään vauvat vatsassa vielä niin monta päivää kuin mahdollista, mutta tosiasiahan on se, että synnytyksen käynnistyessä ei oikein mitään ole enää tehtävissä. Se on sitten menoa se! Sain jo kortisonipiikin vauvojen keuhkoja kypsyttämään. Käsittääkseni se alkaa vaikuttaa päivässä tai parissa ja vaikutus kestää noin viikon ajan.

Täällä osastolla ollaan nyt sitten loppuun asti eli niin kauan kunnes pienet päättävät syntyä. Saan liikkua itsenäisesti vessaan, suihkuun ja ruokasaliin, mutta muuten pitää keskittyä lepäämiseen sängyssä pötkötellen. Kahdesti päivässä otetaan ktg-käyrää, jolla seurataan sikiöiden sydänääniä ja kohdun supisteluja. Huomenna tapaan lääkärin, joka ultraa ja tarkistaa mm. vauvojen napavirtaukset. Toisaalta on todella outo ja hieman kolkko olo olla sairaalassa, mutta toisaalta täällä olen jatkuvassa seurannassa ja hyvässä hoidossa. Eipähän tarvitse miettiä ja arvuutella tilannetta kotona itsekseen. Toivon vain, että pikkuisille saataisiin vielä mahdollisimman monta lisäpäivää vatsassa. Vappuvauvoja näistä ei taida tulla, mutta jos nyt pääsiäisen yli edes päästäisiin! Kirjoittelen myöhemmin lisää edeltävistä viikoista, kunhan saan läppärin tänne.

Kommentit

  1. Kovasti tsemppiä sinne, on varmasti omalla tavallaan hurjaa olla siellä tietoisena siitä että synnytys voi käynnistyä hetkenä minä hyvänsä eikä ennen sitä enää pääse kotiin arkirutiinien pariin.
    Toivottavasti saat aikasi kulumaan mukavasti kolhosta ympäristöstä huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! 😊 Aika on onneksi kulunut yllättävän hyvin, kun vieraita on käynyt ja kaksi kertaa päivässä käyritellään noin tunnin verran. Ja on läppäri, kännykkä, kirjoja ja lehtiä eli viihdykettä piisaa kyllä 😁

      Poista
  2. Hienoon viikkolukemaan olette jo päässeet. Voimia odotteluun sinulle ja kaikkea hyvää pienten elämän alutaipaleelle kun se koittaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sinällään tässä ei ole mitään hätää, kun ollaan jo alun perin asetetuilla tavoiteviikoilla. Toki pieni huoli on aina läsnä siitä, kuinka pienet sektion jälkeen pärjäilevät. Kiitos ❤️

      Poista
  3. Paljon tsemppiä sinne! Komppaan ruskaa viikkojen suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Nipsu! Ja näinhän se on, että pitkälle ollaan kolmosraskaudeksi jo päästy :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit