Ortoreksia?
Pääsipäs vierähtämään pitkä aika siitä, kun viimeksi blogia päivittelin! Välissä on ehditty viettää vappuakin, toivottavasti kaikilla oli mukavaa hieman vaihtelevasta säästä huolimatta.
Potilastietoihini oli ilmestynyt viime lääkärikäynnin jälkeen diagnoosien kohdalle merkintä "ortoreksia?". Ensireaktioni asiaan oli epäusko: mitä ihmettä, ei pidä paikkaansa! Tätä mieltä oli siis lapsettomuuspoliklinikan lääkäri, jonka tapasimme helmikuussa.
"Julkisuudessa melko usein tarkasteltu ortoreksia (terveellisen ruuan pakkomielle) ei ole virallinen diagnoosi, vaan kuuluu epätyypillisiin laihuushäiriöihin. Ortoreksiassa sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (teoriat, dieetit), minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta. Ortoreksian ja anoreksian välinen rajankäynti on usein veteen piirretty viiva." (Lähde: http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot2.html)
Myönnän kyllä itsekin olleeni muutamaan otteeseen dieteeillä, mutta tarkoitukseni ei ikinä ole ollut varsinaisesti laihtua, vaan muuttaa kehonkoostumusta saamalla enemmän lihasta ja vähentämällä rasvaa. Tuntuu, että ruokailutottumukseni ovat vuosi vuodelta siirtyneet terveellisempään suuntaan, vaikka herkuttelukin on säännöllisesti kuulunut elämään yleensä noin kerran viikossa. Tunnistan kuitenkin itsessäni edellä mainitun pyrkimyksen terveelliseen ruokavalioon, sillä monesti olen ajatellut, että jotain asiaa ei voi ostaa, kun siinä on liikaa rasvaa. Ei voi ostaa cheddar-juustoa, liikaa kovia rasvoja. Ei voi tehdä tuota ruokaa, siitä tulee liian rasvaista. Ei tehdä taas pastaa, tulee syötyä liikaa hiilareita.
Toisaalta nyky-yhteiskunta on mennyt juuri tähän: ruoka on paitsi nautinto, myös suuri vihollinen. Kehonmuokkauslajit, kuten bikini fitness kisadieetteineen, ovat olleet jo monta vuotta äärimmäisen suosittuja. Mielestäni ei siis ole ihme, että tavallisenkin pulliaisen ajattelumaailma helposti vääristyy. Itsekin olen nimenomaan salilla käymiseen liittyen kiinnostunut entistä enemmän ravitsemuksesta ja treenaamista tukevasta ruokavaliosta. Mieluummin olisin lihaksikas kuin niin sanottu "laiha läski". Lihas vaan ei minuun kovin helposti tartu, joten olen pysynyt melko hoikkana.
En silti missään nimessä sanoisi, että minulla on ortoreksia. Eniten ärsyttää se, että tässä ollaan ajauduttu jo niin sivupoluille lapsettomuushoidoista, etten ikinä olisi uskonutkaan. Seuraavaan käyntiin on nyt enää kaksi viikkoa (APUA 😱), joten pian ollaan taas jännän äärellä. Joko nyt vihdoin ja viimein olisi meidänkin aika päästä etenemään hoidoissa? Ensimmäisestä käynnistä lapsettomuuspolilla on kohta vuosi. Ei ihme, että heillä on ruuhkaa, kun toiminta on näin tehotonta. Kyllä minäkin olisin laittanut lihotusprojektin käyntiin jo aikaisemmin, mikäli olisi tehty selväksi, että painoasia on oikeasti kynnyskysymys heille.
Potilastietoihini oli ilmestynyt viime lääkärikäynnin jälkeen diagnoosien kohdalle merkintä "ortoreksia?". Ensireaktioni asiaan oli epäusko: mitä ihmettä, ei pidä paikkaansa! Tätä mieltä oli siis lapsettomuuspoliklinikan lääkäri, jonka tapasimme helmikuussa.
"Julkisuudessa melko usein tarkasteltu ortoreksia (terveellisen ruuan pakkomielle) ei ole virallinen diagnoosi, vaan kuuluu epätyypillisiin laihuushäiriöihin. Ortoreksiassa sairastunut pyrkii orjallisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (teoriat, dieetit), minkä seurauksena elimistö saattaa kärsiä tiettyjen ravintoaineiden puutteesta. Ortoreksian ja anoreksian välinen rajankäynti on usein veteen piirretty viiva." (Lähde: http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot2.html)
Myönnän kyllä itsekin olleeni muutamaan otteeseen dieteeillä, mutta tarkoitukseni ei ikinä ole ollut varsinaisesti laihtua, vaan muuttaa kehonkoostumusta saamalla enemmän lihasta ja vähentämällä rasvaa. Tuntuu, että ruokailutottumukseni ovat vuosi vuodelta siirtyneet terveellisempään suuntaan, vaikka herkuttelukin on säännöllisesti kuulunut elämään yleensä noin kerran viikossa. Tunnistan kuitenkin itsessäni edellä mainitun pyrkimyksen terveelliseen ruokavalioon, sillä monesti olen ajatellut, että jotain asiaa ei voi ostaa, kun siinä on liikaa rasvaa. Ei voi ostaa cheddar-juustoa, liikaa kovia rasvoja. Ei voi tehdä tuota ruokaa, siitä tulee liian rasvaista. Ei tehdä taas pastaa, tulee syötyä liikaa hiilareita.
Toisaalta nyky-yhteiskunta on mennyt juuri tähän: ruoka on paitsi nautinto, myös suuri vihollinen. Kehonmuokkauslajit, kuten bikini fitness kisadieetteineen, ovat olleet jo monta vuotta äärimmäisen suosittuja. Mielestäni ei siis ole ihme, että tavallisenkin pulliaisen ajattelumaailma helposti vääristyy. Itsekin olen nimenomaan salilla käymiseen liittyen kiinnostunut entistä enemmän ravitsemuksesta ja treenaamista tukevasta ruokavaliosta. Mieluummin olisin lihaksikas kuin niin sanottu "laiha läski". Lihas vaan ei minuun kovin helposti tartu, joten olen pysynyt melko hoikkana.
En silti missään nimessä sanoisi, että minulla on ortoreksia. Eniten ärsyttää se, että tässä ollaan ajauduttu jo niin sivupoluille lapsettomuushoidoista, etten ikinä olisi uskonutkaan. Seuraavaan käyntiin on nyt enää kaksi viikkoa (APUA 😱), joten pian ollaan taas jännän äärellä. Joko nyt vihdoin ja viimein olisi meidänkin aika päästä etenemään hoidoissa? Ensimmäisestä käynnistä lapsettomuuspolilla on kohta vuosi. Ei ihme, että heillä on ruuhkaa, kun toiminta on näin tehotonta. Kyllä minäkin olisin laittanut lihotusprojektin käyntiin jo aikaisemmin, mikäli olisi tehty selväksi, että painoasia on oikeasti kynnyskysymys heille.
Kommentit
Lähetä kommentti