Keskenmenohelvetti
Menin eilen aamulla naistentautien päivystykseen, josta sain kipu- ja tyhjennyslääkkeet (Cytotec) mukaan. Laitoin Cytotecit kotiin päästyäni noin puoli 11 aikaan ja jäin odottelemaan niiden vaikuttamista. Vasta neljän jälkeen alkoi tuntua kouristeluja, mutta vuotoa ei tullut kuin vessassa käydessä, ja silloinkin hyvin niukasti. Illalla kivut muuttuivat pahemmaksi, ja supistuksia tuli aina aaltomaisesti. Yritin käydä nukkumaan, mutta kivut vain pahenivat. Kipuaallon tullessa oli pakko saada joko puristaa jostakin tai uikuttaa tuskissaan.
Puolenyön jälkeen otin lisää särkylääkkeitä, mutta niistä ei ollut mitään apua. Puoli kolmen aikaan oli pakko nousta ylös, kun nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Kivut olivat aivan infernaaliset, ja nyt runsasta ja kirkasta vuotoa tuli to-del-la paljon. Kyyhötin tunnin kylpyhuoneen lattialla milloin missäkin asennossa, kunnes oli pakko mennä herättämään mies ja toteamaan, etten selviä enää. Soitin taas päivystykseen ja kerroin tilanteen. Sieltä todettiin vain, että "tänne saa tulla, jos tuntuu siltä että kotona ei selviä".
No, en todellakaan voinut kuvitella selviäväni järkyttävissä kivuissa koko yötä, joten lähdimme sitten päivystykseen. Siellä minut otettiin heti osastolle, jossa sain vahvempaa kipulääkettä suoraan lihakseen. Tämän jälkeen sain nukuttua muutaman tunnin, ja olokin helpottui huomattavasti. Aamulla kävimme lääkärin kanssa vielä tilannetta läpi. Ultrassa näkyi, että raskausontelon pitäisi olla kohtapuoliin tulossa ulos. Sain luvan lähteä kotiin, onneksi minulle annettiin vielä pari Panacodia mukaan. Nyt sitten odotellaan hyytymien poistumista.
Lääkkeellinen tyhjennys on tähän mennessä ollut kokemuksena todella järkyttävä ja vielä kivuliaampi kuin odotin. Toivon, että kivut eivät enää voimistu yölliselle tasolle ja että kohtu tyhjenisi kokonaan. Olo on onneksi nyt ihan siedettävä, mutta henkiset traumat tästä kyllä jäävät. Tämän päivän vielä keräilen voimia, katsotaan josko sitä huomenna kykenisi jo töihin.
Puolenyön jälkeen otin lisää särkylääkkeitä, mutta niistä ei ollut mitään apua. Puoli kolmen aikaan oli pakko nousta ylös, kun nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Kivut olivat aivan infernaaliset, ja nyt runsasta ja kirkasta vuotoa tuli to-del-la paljon. Kyyhötin tunnin kylpyhuoneen lattialla milloin missäkin asennossa, kunnes oli pakko mennä herättämään mies ja toteamaan, etten selviä enää. Soitin taas päivystykseen ja kerroin tilanteen. Sieltä todettiin vain, että "tänne saa tulla, jos tuntuu siltä että kotona ei selviä".
No, en todellakaan voinut kuvitella selviäväni järkyttävissä kivuissa koko yötä, joten lähdimme sitten päivystykseen. Siellä minut otettiin heti osastolle, jossa sain vahvempaa kipulääkettä suoraan lihakseen. Tämän jälkeen sain nukuttua muutaman tunnin, ja olokin helpottui huomattavasti. Aamulla kävimme lääkärin kanssa vielä tilannetta läpi. Ultrassa näkyi, että raskausontelon pitäisi olla kohtapuoliin tulossa ulos. Sain luvan lähteä kotiin, onneksi minulle annettiin vielä pari Panacodia mukaan. Nyt sitten odotellaan hyytymien poistumista.
Lääkkeellinen tyhjennys on tähän mennessä ollut kokemuksena todella järkyttävä ja vielä kivuliaampi kuin odotin. Toivon, että kivut eivät enää voimistu yölliselle tasolle ja että kohtu tyhjenisi kokonaan. Olo on onneksi nyt ihan siedettävä, mutta henkiset traumat tästä kyllä jäävät. Tämän päivän vielä keräilen voimia, katsotaan josko sitä huomenna kykenisi jo töihin.
No mennyt ihan helpoimman kautta sullakaan, varmasti ihan kauheaa :( Toivotaan että koettelemus olisi pian ohi eikä kipuja enää tulisi.
VastaaPoistaEi mennyt ei, ja toivon tosiaan ettei enää tulisi mutkia matkaan. Eikä näköjään sullakaan mennyt tuo tyhjennys ihan toivotusti, kaikkea sitä voikin sattua jo valmiiksi ikävässä tilanteessa :/
PoistaJatkan kommentointia tännekin. Voi kun tulee muistot mieleen. Mä olin tyhjennyksessä sairaalassa alusta alkaen 23.12.16. Ja kipu oli jotain ihan kamalaa. Sit raiku aulasta joululalulu ”riemuitkaa nyt lapsi on tänä yönä synytynyt” oli ihan helvettiä kuulla toi kappale siellä, kun omat haaveet lorisi metalliportatiiviin ja juuri pienoikaisensa synnyttäneet nauttivat joulun lämpimästä fiiliksestä. Toivottavasti teillä onni kääntyy pian. Muista puhua paljon. Huomasin tän uuden raskauden alussa, että olisi ehkä ollut järkevää puhua ihan jossain psykologilla, pelkäsin kokoajan keskenmenoa. Ja nyt pelko lapsen hyvinvoinnista on muuttanut muotoaan. Paljonpaljon onnea uudelle vuodelle 2018!!
VastaaPoistaKuulostaa aivan järkyttävältä, olen niin pahoillani sun puolesta että olet joutunut käymään läpi tuollaisen! Kammottava ajankohta tuollaiselle tapahtumalle.
PoistaOlen puhunut asiasta tosi paljon kavereiden kanssa, lisäksi kävin myös neuvolassa juttelemassa asiasta. Terkkari siellä ei kyllä ollut parhaimmasta päästä, hän ei esimerkiksi tiennyt lapsettomuushoidoista juuri mitään. Teille myös ihanaa uutta vuotta 2018, vauvantuoksuista sellaista <3