Miten tästä eteenpäin?
Näin sunnuntaina ajatukset kääntyvät jo tulevaan viikkoon, ja pikkuhiljaa pitäisi ruveta tekemään toimintasuunnitelmaa ensi viikon ajalle. Onni sinällään, että alkion kuolema selvisi perjantaina, sillä olisi ollut todella vaikea jatkaa arkea ja työntekoa tuollaisten uutisten jälkeen. On tehnyt hyvää saada sulatella asiaa rauhassa, purkaa tuntemuksia kavereille ja ihan vaan surra.
Mutta, huomenna se arki taas lävähtää kasvoille. Heti aamusta soitan tietenkin lapsettomuuspolille. En vaan yhtään tiedä, miten siellä asiaan reagoidaan. Kuulin nimittäin tältä tutulta kätilöltä, jolla siis juuri perjantaina kävin, etten todennäköisesti pääse lapsettomuuspolille ultrattavaksi oireettomuuteni vuoksi. Minun pitäisi käydä yksityisellä lääkärillä ultrassa, jotta saisin lähetteen. Ihan täysin naurettavaa! Tuntuu raivostuttavalta ja alentavaltakin, että joudun maksamaan noin parisataa euroa vain saadakseni taas todeta, että eihän siellä kohdussa mitään enää kasva. Kätilö ei voi kirjoittaa lähetettä, eikä minun sanani alkion kuolemasta luultavasti riitä. Mitään kipuja tai vuotoja kun minulla ei edelleenkään ole.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tällaisessa tilanteessa asia yleensä etenee? Kauanko siinä kestää, että hoitoja päästään taas aloittamaan? Haluaisin vain nopeasti saada lääkkeellisen tyhjennyksen pois alta, sillä siinä tämä menetys tulee vielä konkretisoitumaan ja herättää ihan varmasti paljon tunteita. Sitten pitää tietty vielä odottaa, että raskaushormoni laskee tarpeeksi alas.
Nyt tuntuu myös, että jokin ammattiapu olisi tarpeen. Tarvitsisimme miehen kanssa molemmat henkistä tukea ja keinoja jaksaa jatkaa eteenpäin. Ahdistaa jo etukäteen ajatus tulevista hoidoista, jokaviikkoisesta epävarmuudessa elämisestä ja lapsettomuuspolilla ravaamisesta. Töiden tekeminen menee niin paljon hankalammaksi, että jo se itsessään on ihan mieletön stressitekijä.
Ei mene elämässä nallekarkit tasan. Toivon niin paljon, etten joudu tällaista enää toista tai useampaa kertaa kokemaan.
Lisäys: Soitinpa sitten kuitenkin vielä naistentautien päivystykseen, ja onneksi he sanoivat että voin huomenna aamulla mennä sinne suoraan. Siellä sitten suunnitellaan jatkotoimenpiteet, eli todennäköisesti lääkkeellinen tyhjennys. Tästä se asia ainakin nyt alkaa etenemään.
Mutta, huomenna se arki taas lävähtää kasvoille. Heti aamusta soitan tietenkin lapsettomuuspolille. En vaan yhtään tiedä, miten siellä asiaan reagoidaan. Kuulin nimittäin tältä tutulta kätilöltä, jolla siis juuri perjantaina kävin, etten todennäköisesti pääse lapsettomuuspolille ultrattavaksi oireettomuuteni vuoksi. Minun pitäisi käydä yksityisellä lääkärillä ultrassa, jotta saisin lähetteen. Ihan täysin naurettavaa! Tuntuu raivostuttavalta ja alentavaltakin, että joudun maksamaan noin parisataa euroa vain saadakseni taas todeta, että eihän siellä kohdussa mitään enää kasva. Kätilö ei voi kirjoittaa lähetettä, eikä minun sanani alkion kuolemasta luultavasti riitä. Mitään kipuja tai vuotoja kun minulla ei edelleenkään ole.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tällaisessa tilanteessa asia yleensä etenee? Kauanko siinä kestää, että hoitoja päästään taas aloittamaan? Haluaisin vain nopeasti saada lääkkeellisen tyhjennyksen pois alta, sillä siinä tämä menetys tulee vielä konkretisoitumaan ja herättää ihan varmasti paljon tunteita. Sitten pitää tietty vielä odottaa, että raskaushormoni laskee tarpeeksi alas.
Nyt tuntuu myös, että jokin ammattiapu olisi tarpeen. Tarvitsisimme miehen kanssa molemmat henkistä tukea ja keinoja jaksaa jatkaa eteenpäin. Ahdistaa jo etukäteen ajatus tulevista hoidoista, jokaviikkoisesta epävarmuudessa elämisestä ja lapsettomuuspolilla ravaamisesta. Töiden tekeminen menee niin paljon hankalammaksi, että jo se itsessään on ihan mieletön stressitekijä.
Ei mene elämässä nallekarkit tasan. Toivon niin paljon, etten joudu tällaista enää toista tai useampaa kertaa kokemaan.
Lisäys: Soitinpa sitten kuitenkin vielä naistentautien päivystykseen, ja onneksi he sanoivat että voin huomenna aamulla mennä sinne suoraan. Siellä sitten suunnitellaan jatkotoimenpiteet, eli todennäköisesti lääkkeellinen tyhjennys. Tästä se asia ainakin nyt alkaa etenemään.
Suuret pahoittelut keskenmenostasi :( Hyvä että pääset huomenna jo lääkäriin, eikä tarvinnut lapsettomuuspolin kanssa ruveta taistelemaan. Paljon tsemppiä tyhjennykseen, toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja pääset nopeasti toipumaan.
VastaaPoistaMulle tarjottiin sairaalasta keskusteluaikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle, hölmönä jätin ottamatta. Kannattaa kysellä päivystyksestä, jos he tietäisivät kehen kannattaa ottaa yhteyttä. :)
Kiitos! Sitä minäkin toivon, vaikka komplikaatioita voi toki ilmetä. Vilkaisin blogiasi, ja olet näköjään käynyt myös näitä samoja asioita läpi. Pahoittelut sinullekin kokemistasi keskenmenoista :( Jään seurailemaan matkaasi, toivottavasti meitä taas jossain vaiheessa lykästää!
PoistaTuo keskusteluaika tulisi kyllä niin tarpeeseen, pitää muistaa ottaa puheeksi :) Olen kuvitellut, että julkisella puolella tuollaisesta on ihan turha haaveilla, mutta mahtavaa jos sitä onkin tarjolla.