Uuteen alkuun

Kun juuri olin toipunut keskenmenosta fyysisesti ja jotenkuten henkisestikin, iski hirveä tauti. Alkuun näytti siltä, että kyseessä on ihan tavallinen flunssa, joka varmasti menee muutamassa päivässä ohi. Mutta sitten tulikin kurkunpäätulehdus, minkä seurauksena ääni lähti kokonaan, ja tämän päälle vielä silmätulehdus. Voisiko kohtalo tarjota vielä jotain tähän kaupan päälle? Tämä kulunut marraskuu on kyllä ollut aivan ultimaattista p****a (anteeksi sanavalintani, mutta yhtään kauniimmin sitä EI voi kuvailla), ja on niin ihanaa jättää se taakseen. Ainoa piristys kaikkien murheiden keskellä olivat syntymäpäiväni, joita niitäkin tosin vietin flunssaisena. Plus väkisinkin ajatukset kääntyivät siihen suuntaan, että taas yksi vuosi lisää, eikä meidän tilanteemme ole ratkaisevasti muuttunut.

Tänään sitten ääni käheänä ja silmä punaisena matkustin taas lapsettomuuspolille. Ihme kyllä, en missään vaiheessa puhjennut itkuun ja käynnistä jäi yllättävän hyvä mieli. Siitäkin tiedosta huolimatta, että joudun nyt pitämään välikierron, vaikka olisin suoraan halunnut jatkaa hoitoja, eikä sille mitään varsinaista estettä olisi kai ollutkaan. Tämä vaan ilmeisesti on yleinen käytäntö tuolla polilla. Positiivista käynnissä oli se, että kohtu oli tyhjentynyt hyvin, eikä siellä näkynyt mitään ylimääräistä. Lääkäri oli ennestään tuttu, tosi kannustava ja empaattinen henkilö. Hän myös kirjoitti minulle kaikkiin tulevassa oi-hoidossa tarvitsemiini lääkkeisiin reseptit, jotta voin käydä hakemassa ne vielä tämän vuoden puolella. Kelan lääkekattohan nollautuu taas vuoden alusta, joten nyt saan lääkkeet huomattavasti halvemmalla kuin jos hakisin ne vuoden alussa. Harmittaa tietty, että taas pitää odotella kuukausi ennen hoidon alkamista, mutta ainakin ehdin kerätä voimia uuteen yritykseen. Pitää ajatella niin, että joululoman voi ainakin viettää ilman minkäänlaista stressiä piinailusta tai hoidon onnistumisesta, ja kääntää katseen hoitoihin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Lääkäri useaan kertaan totesi, että meillä on erinomaiset mahdollisuudet siihen, että jossain vaiheessa saamme vielä terveen lapsen.

Jotenkin nyt on vähän turta olo, ei oikein innostunut mutta ei masentunutkaan. Aloitin heti samantien Femostonin syömisen, kun sitä nyt sattui vielä kotona olemaan. Pitää yrittää sysätä lapsettomuusmietteet kuukaudeksi pois (juuri näin helpostihan se tapahtuu, tiedän) ja elää joulukuu vaan ihan tavallista elämää yrittäen nauttia siitä. Mahdotontahan se on, tänäänkin luin lehdestä kuinka "juuri nyt eletään kiihkeintä lapsentekoaikaa". Jep jep, toisilla se vaan onnistuu kuukauden tarkkuudella se "lapsenteon" ajoittaminen, ja on mukavaa sitten ajoittaa ne kesälomatkin siihen lapsen syntymään. Väkisinkin herättää katkeria ajatuksia moiset uutiset. Meilläkin olisi ollut laskettu aika toukokuun lopulla, joten siksikin tuntuu erityisen pahalta. Mutta mennyt on mennyttä, nyt kohti uutta yritystä ja toivottavasti parempaa lopputulosta.