Raskausviikot 29-32

Edeltävät viikot ovat kuluneet yllättävän nopeasti huolimatta siitä, että olen vain ollut kotona. Toki ohjelmassa on ollut myös hankintojen pähkäilyä, ystävien tapaamista sekä äitipoli- ja neuvolakäyntejä. Ja ne ihanat baby showerit! Joogasin myös päivittäin tuonne rv 30+ asti sekä kävin välillä lyhyillä kävelylenkeillä, kunnes nämä täytyi kohdunkaulan lyhentymisen vuoksi lopettaa. Sen jälkeen on täytynyt viettää aikaa enemmän vaakatasossa sohvalla tyynyvuoren ympäröimänä, eikä sekään valitettavasti sitten auttanut tuohon kohdunkaulan tilanteeseen. Vähän yli kaksi viikkoa sitten suljettua kohdunkaulaa oli jäljellä 3 cm, seuraavassa kontrollissa vajaa puolitoista viikkoa sitten 2,4 cm ja eilen tosiaan enää sen alle 1 cm. Mutta eipä tuo ihmekään, painolastia kertyy kuitenkin kilokaupalla bebeistä, istukoista ja lapsivedestä. Jostain syystä tunnen silti lievää pettymystä itseäni kohtaan: olisinko voinut ottaa rauhallisemmin, olenko minä nyt aiheuttanut tämän? Tiedän toki, että varsinkaan trigeminiraskaudessa asiaan ei ihan oikeasti itse voi merkittävästi vaikuttaa.



Oireet:
  • Entistä napakammat harjoitussupistukset
  • Ajoittaiset liitoskivut
  • Tukala olo
Täytyy myöntää, että tukala ja tuskaisa olo on vain lisääntynyt päivä päivältä. Joinakin öinä nukkuminen on todella vaikeaa ja katkonaista, kun lonkkia ja selkää kolottaa. Vatsa on monesti yölläkin kovettunut jättipingispalloksi, etenkin jos (ja kun) rakko on täynnä. Sinnehän mahtuu tällä hetkellä varmaan se 1 dl nestettä. Lisäksi C ja varsinkin B painavat kylkiluitani ja sisäelimiä sekä makuulla että istuallaan ollessani. Välillä he myös potkivat kylkiluitani, joka tuntuu oikein makoisalta. Mutta hyvä, että ovat aktiivisia ja liikkuvat!

Muilta osin olen voinut edelleen hämmästyttävän hyvin: hemoglobiini on pysytellyt noin 110 pinnassa, verenpaineet ovat loistavat eikä kroppaan ole kertynyt turvotuksia. Painoa on kertynyt nyt varmaan sen kymmenisen kiloa, ja lähtötilanteessahan painoindeksini oli 18. Enkä näytä raihnaiselta vanhukselta kun liikun, lähinnä ehkä vain vienosti vaappuvalta ankalta.

Fiilikset:

Vauvat ovat kasvaneet hyvin ja tasaisesti, eikä heidän voinnistaan ole ollut suurempaa huolta. Muutamassa viime kontrollissa B-vauvalla on ollut tiukahko napavirtaus, minkä vuoksi kontrolleja tihennettiin vähän yli viikon välein tapahtuviksi. Syytä tähän ei tiedetä, eikä kireähkö virtaus onneksi ole ilmennyt kasvun hidastumisena tai pysähtymisenä, joten tästä ei ole sen enempää tarvinnut lääkärien mielestä huolestua. Napavirtaukset liittyvät siis istukan toimintaan ja napanuoran kautta kulkevaan vauvan verenkiertoon, joten kyseessä on melkoisen tärkeä asia. Viimeisimmässä painoarviossa, joka tehtiin rv 30+4, A:lle ja B:lle saatiin painoksi 1300 grammaa ja C:lle 1550 grammaa. Viikossa he olivat kukin keränneet noin 100 grammaa massaa, joten kasvu on varsin vauhdikasta tässä vaiheessa! A ja B ovat jääneet -2 SD keskimääräisestä kasvusta ja C kasvaa yhä keskikäyrällä. Ihan hyvän kokoisia ovat viikkoihin nähden siis, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin kolmosraskaus. Kauashan tässä perinteisestä 3,5-kiloisesta vauvasta jäädään, mutta jo kilon ylitys oli minulle tärkeä etappi.

Rv 31+1 kävimme neuvolassa tekemässä isyydentunnustuksen. Olen tyytyväinen, että ehdimme hoitaa sen ennen sairaalaan joutumistani. Saimme vihdoin myös hankittua uuden auton, jonka haimme kaksi päivää ennen osastolle päätymistäni :D Päädyimme lopulta Seat Alhambraan, joka on siis melko kookas tila-auto. Meidän ostamassamme autossa on 5 paikkaa, mutta ymmärtääkseni näitä saa myös 7-paikkaisina. Alkuperäinen autoon varattu budjetti ylittyi, mutta koimme että juuri tässä autossa oli monia plussia: kolme isofix-liitäntää vierekkäin ja hyvät jalkatilat takapenkillä, sähköiset liukuovet takana, todella iso tavaratila ja automaattivaihteisto. Pääni meinasi jo hajota sopivan auton etsinnässä, ja lopulta teimme hyvin nopeasti päätöksen tämän auton ostamisesta. Kyllä helpotti ja kevensi mieltä, isoin hankinta on nyt tehty! Kolmosvaunut, turvakaukalot ja isofix-telakat lähtivät tilaukseen juuri äsken, niissä kestää sen 3-4 viikkoa että saamme ne kotiin. Pankkitili huutaa hoosiannaa, mutta onneksi nyt ei enää tarvitse ostella kuin pieniä juttuja.

Nyt tänne osastolle jouduttuani tunnelmat ovat toki erittäin odottavat ja jännittyneet, kun ei enää tiedetä kauanko kohdunkaula kestää siihen kohdistuvaa painetta. Tunnen selvästi painetta alapäässä, ja koko viime yön oli kestosupistus päällä. Tapasin juuri äsken lääkäriä, joka sanoi että ei tässä viikolle 34 enää millään päästä. Sen tarkempaa ennustetta hänkään ei silti pystynyt antamaan. Saa siis nähdä minkälainen seuraava postaus täältä sitten tipahtaa!

Kommentit

  1. Tulin tarkistelemaan, että mikä on teidän tilanne, yht'äkkiä mieleen iski ajatus että niin teillähän saattaa olla jo pikkuhiljaa vauvat maailmassa kun viikkoja alkaa jo olla! Paljon tsemppiä osastolle ja tukalaan oloon <3 ihana, että vauvat voivat hyvin ja viikkoja on jo kasassa kuitenkin! :) Jännää, milloinkohan he päättävät syntyä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! <3 Täällä on tilanne pysynyt rauhallisena, tänään tai huomenna pitäisi päästä lääkäriä tapaamaan ja toivottavasti sitten tehtäisiin jo tarkempia suunnitelmia jatkon suhteen. Vaikka toki hyvä, että vauvat ovat nyt jo saaneet monta lisäpäivää vatsassa :)

      Poista
  2. Siellä on jännittävät hetket käsillä. Paljon tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
  3. Jaiks... jännittäviä aikoja! Hirmusti tsemppiä tulevaan, tänään taisi poksahtaa teillä 33 viikkoa, jee!. (ellei sitten ole jo vauvelit maailmassa, mutta silti hyvin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Eilen tuli tosiaan 33 viikkoa täyteen, ja vieläkin ovat vauvat vatsassa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit